Paras osuus kirjan teossa oli keväinen tiedonkeruumatka Maltalle, joka on monelle Eurooppaan pyrkivälle ensimmäinen kosketus Euroopan maaperään ja viranomaistoimintaan. Siellä sijaitsee myös vastaperustettu Euroopan turvapaikkatukivirasto EASO, jolle on suunniteltu keskeistä roolia unionin yhtenäisen turvapaikkajärjestelmän luomisessa. Malta on myös eurooppalaisten pelifirmojen kotisatama, monet pokeri-, vedonlyönti- ja muut pelifirmat ovat löytäneet sieltä edullisen toimintaympäristön.
Matkan tarkoituksesta huolimatta se oli ennen kaikkea lomaa. Täältä Ruotsista Maltalle matkustaa helposti ja halvalla Ryanairilla, meiltä on hieman yli tunnin matka autolla Skavstaan, josta lennot lähtevät. Kun saavuimme Maltan pääkaupunkiin Vallettaan, jo ensimmäisenä iltana pääsimme todistamaan vaikuttavaa lähihistorian muistospektaakkelia.
Istuimme Vallettan pääkadun Triq ir Repubblican varrella sijaitsevassa ravintolassa, lautasella miekkakalaa ja salaattia, kun sotilassoittokunnan paraatimusiikkia alkoi kuulua ulkoa. Menimme ovelle katsomaan, erilaisia sotilaspukuisia ryhmiä marssi paraatissa kohti läheistä aukiota. Vieressämme seisova tarjoilija osoitti vihreäpukuisten miesten keskellä puista avointa laatikkoa kantavaa miestä, ja sanoi: "Tuo on Yrjön risti". Siinä vaiheessa emme vielä tienneet, että olimme nähneet kansakunnan aarteen.
Kuningas Yrjö VI myönsi Yrjön ristin huhtikuussa 1942 kollektiivisesti kunnianosoituksena rohkeille maltalaisille "Maltan saarilinnoituksen todistaessa sankarillisuutta ja uhrautumista joka jää kuuluisana historiaan". Saaren kestäminen sekä Saksan että Italian pommitusten alla oli yksi toisen maailmansodan ihmeistä.Maltan sijainti Välimerellä teki siitä tärkeän tukikohdan, josta käsin liittoutuneet pystyivät operoimaan Saksan ja Italian hyökättyä Pohjois-Afrikkaan. Malta joutui saarretuksi eivätkä liittoutuneet pystyneet huoltamaan saarta. Maltalaiset rakensivat kallioisen saaren uumeniin suojat, joihin asukkaat saatiin suojaan pommituksilta. Puolustus piti, vaikka inhimillinen hinta oli kova.
Olimme osuneet Yrjön ristin myöntämisen 70-vuotisjuhlallisuuksiin. Läheisellä Pyhän Yrjön aukiolla juhlallisuudet jatkuivat tilaisuudella, jossa Britannian kuningasperheen jäsen ja suuri kutsuvierasjoukko sekä aukion reunoille kerääntyivät ihmiset saivat seurata toisen maailmansodan aikaisten tapahtumien mieleenpalauttamista historiallisen näytelmän muodossa.
Näin suomalaisesta näkökulmasta toisen maailmansodan palauttaminen mieleen maltalaisittain ei paljoa eronnut erilaisista Suomessa vietettävistä sodan muistojuhlista. Britti-imperiumin läsnäolo toi oman loisteensa tapahtumaan, mutta kaikesta torvensoittamisesta huolimatta sodan muistaminen tekee kipeää. Etupenkissä istuvista veteraaneista kunniamerkkeineen on vaikea kuvitella, kuinka nuoria ja sileitä he ovat sotimisensa aikaan olleet. Sotasankarit harvoin hymyilevät, kun heidän saavutuksiaan muistetaan. Pommitusten kumun kuunteleminen kallioluolissa on mahtanut olla kammottavaa.
Kun nyt Euroopan unioni nyt on saanut norjalaisilta prenikan, tuntuvat unionin kansalaisten uhraukset ja sinnikkyys kovin vaatimattomilta maltalaisten urhoollisuuden rinnalla. Mutta kun taas ajattelee, minkälainen Eurooppa meillä olisi, jos kahden maailmansodan jälkeen olisi jatkettu samoilla poluilla viime vuosisadan toinenkin puolisko, Eurooppa on palkintonsa ansainnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti