keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Apea Tukholma

Tänään palasin Tukholmaan viime perjantain terrori-iskun jälkeen. Apealta näytti, keveys näytti kadonneen askeleista ja kasvoilta. Hiljainen viikko.

Spekulaatiot tapahtuneesta ovat täydessä käynnissä, liikkeellä on totta ja valhetta, mutta onneton tapahtumankulku alkaa olla hahmottumassa. Heikko turvapaikkahakemus, vaikka vahvoja väitteitä on esitetty. Kielteinen päätös, paperittomuus, huumeet, työttömyys, uskonnollinen harhailu, väkivallan ihannointi.

Ei saisi käydä niin, että väitteet terrorismiepäilyistä turvapaikkaperusteina ohitetaan ilman perusteellista tutkintaa. Suomessa Supo seuloo hakemukset, ja myöhemmässäkin vaiheessa hakijan taustat voivat tulla Supon tutkittaviksi. Eivät siihenkään seulaan kaikki jää, mutta valmius tutkintaan on olemassa. Pienenkin vihjeen vuoksi toimitaan, jututetaan ja seurataan. Silti varmuutta ei ole, etteikö tällaista voisi tapahtua.

Ensimmäisen lausunto oli, että kaveri tiedettiin kyllä, mutta pidettiin pikkutekijänä. Monissa rikollisissa verkostoissa ne pikkutekijät uhrataan. Solujen jäsenet eivät tiedä ketkä heitä johtavat, mutta he tottelevat kiltisti ohjeita. Ideologian tai uskonnon avulla saavutettu yhteenkuuluvuus luo lojaliteetteja, joiden vuoksi moni uhraa rahansa, perheensä, henkensä ja jopa muiden henkiä.

Paperittomuus on byrokraattinen, järjestelmän aiheuttama ongelma. Vaikka kuinka huonoilla oikeuksilla varustettu oleskelulupa olisi parempi sekä yksilön että ympäristön kannalta. Haluammeko todella, että tällaiset Akilovit jäävät yhteiskunnan katveeseen, kansalaisyhteiskunnan vastuulle, asumaan toisten yhtä onnettomien maanmiestensä nurkissa ja nukkumaan pelkillä patjoilla lähiökerrostalon lattialla? Ongelmatilanteissa apuna ovat huumeet, uskonto ja jihadistiverkosto. Jos olisi väliaikainen oleskelulupa, jota uusia vaikka kuukauden välein, virallinen Ruotsi säilyttäisi edes jonkinlaisen kontaktin.

Suomessa pohditaan suurmoskeijan perustamista. Mitä laajempi ja eripuraisempi porukka moskeijaa hallinnoi, sitä todennäköisemmin myös yhteisön sisäinen kontrolli säilyy. Täällä puhutaan nyt jostain kellarimoskeijasta. Mieluummin kaikille ryhmille samaan tilaan  käyttövuorot toistensa kanssa vuorotellen. Jos ei mahdu saman katon alle, niin siihen voi olettaa olevan jonkun syyn.

Isku osui keskelle Ruotsin sykkivää sydäntä. Kuka tahansa meistä olisi voinut olla siellä siihen aikaan. Joku oli. Suru on suuri. Pelko jäi.

2 kommenttia:

Helga von Köchel-Verzeichnis kirjoitti...

Suomen televisiossa oli (on edelleen?) juuri menossa A-talk, jossa keskustelijoina on suurmoskeijahankkeen "äiti" Pia Jardi, 2 muslimitaustaustaista suomalaista ja Jemenin entinen panttivanki ja sotilasasiantuntija (? tarkka nimike ei nyt tule mieleen, upseerismies joka tapauksessa) Atte Kaleva. Jotenkin ahdistava ajatus, että yllättäen nyt Bahrainin kuningashuone haluaisi rahoittaa metsäsuomalaisen mämmi- ja joulupukkimaan moskeijaa. Suomalainen on niin pelottavan sinisilmäinen, kompromissihakuinen ja rasisti-leimaa pelkää yli kaiken, jotta terve järki ja terve epäluuloisuus herkästi menee pesuveden mukana.

Muslimeille toivon kaikkea hyvää ja heille myös paikkaa suomalaisuudessa, mutta suomalaisuuteen sopeutuneella mallilla, kun Suomi tämä kumminkin on eikä esim. Bahrain, joka on lähtökohtaisesti todella kaukana kotimaamme tavoista ja ilmapiiristä. Jos vaikkapa helluntailaiset, Jehovan todistajat haluaisivat suurkirkon Hanasaareen, niin luulen, että ajatus tyrmättäisi jo lähtökuoppiin. Sama tuomio olisi, jos lestadiolaiset, joita on lähemmäs 100 000 haluaisivat Rauhanyhdistyksensä verovaroilla samoille paikoille. Rauhanyhdistyksensä he ovat käsitykseni mukaan rakentaneet itse.

Tuo lähiöasunnon lattialla patjalla asustaminen tosiaan on riski yhtä lailla maahanmuuttajalle kuin suomalaiselle. Niin paljon nuoria, syrjäytyneitä ihmisiä tulee meikäläisen työssä vastaan, että näiden kaikkien patjalla asustajien eteen pitäisi pikaisesti tehdä jotakin. Huumeet ja lääkkeet tarjoavat nopean helpotuksen työttömyyden, syrjäytyneisyyden,masennuksen ja rahattomuuden ahdistukseen. Velaksi voi saada hetkellisen helpotuksen ja sitten onkin jo ajautunut kiristävään velkasuhteeseen, jossa edellytetään pieniä palveluksia ja velkasumma kasvaa isojen poikien määrittämin korkosäännöksin hallitsemattomaksi orjuussuhteeksi.,

Vielä tuohon palaan, että joka kerta terroriteon yhteydessä virkamiestaholta ja muiltakin tahoilta vakuutetaan, että tämä tapahtuma se ei meitä hetkauta ja mehän kyllä eletään ruotsalaisen / ranskalaisen / saksalaisen /brittiläisen/... elämänmallin mukaan edelleen, eikä terroristit meidän arkeamme muuta. Mutta eihän se ole totta - vaikka itsekin niin sanoin. Ei tietenkään me eletä enää niin kuin ennen tapahtumia! Olen ensi viikolla lähdössä Keski-Eurooppaan suureen kaupunkiin ja kyllä mielessä käy, että turvallisempaa olisi pysyä kotonaan kuin lähteä lentokentille ja metroasemille seilailemaan.
Suomalaisessa metsässä ei ole terrorismia. Eikä tule. Terroristin on liian vaikea ajaa kuorma-autolla polkua pitkin kenenkään päälle.

Voi hyvin, Kuningaskalastaja ja pidä leijonamieltä yllä!
t. Helga

-lea kirjoitti...

Oi kiitos Helga rohkaisusta, samalla kun me täällä olemme verkostoituneet, vaihtaneet nettipalstoilla kotitalousvinkkejä ja sisustussuunnitelmia, monet muutkin ovat löytäneet toisensa verkosta. He vaihtavat tietoja ääriliikkeistään ja etsivät samanmielisiä. Yksi Internetin tunnetuista vaaroista on se, että kun kaikki rikolliset verkostot pystyvät hankkimaan jäseniä ja pyörittämään infosotaansa verkossa, moni ennen rauhallisesti peräkammarissaan mököttänyt etsii nyt aineita, ideologioita, aseita ja tuhoamisohjeita tietokoneeltaan.

Pitäisi kuulla ja nähdä, mitä ne sanovat ja tekevät, eikä sulkea korviaan ja silmiään. Pitäisi olla myös joku keino, mitä tehdä, kun huomaa tilanteen karanneen hallinnasta.

Sekä omat että muualta tulleet tuhovimmansa toteuttaneet aiheuttavat lähipiiriinsä syyllisyyden, miksi en huomannut. Tässä maailmassa on niin paljon kohtaamattomuutta. Patjoja likaisten kämppien lattioilla, pesemättömiä pyykkejä, viemättömiä roskapusseja, kadotettuja unelmia ja myttyyn menneitä suunnitelmia.

Mutta uskotaan parempaan, hyvää matkaa Keski-Eurooppaan ja kevääseen täältä kylmästä vihmovan räntäsateen kurittamasta Tukholmasta!

Bon courage!

Lea Leijonansilmä

Lähdössä

Grenoble syyskuussa Nyt ei vaan ehdi kirjoittaa, Tai ehtii kyllä, to do -listoja ja tekstiviestejä. Ei ehdi ajatella, vaikka päässä sur...