Viime kesänä Almedalenissa sain kuulla Anders Kompassin itse kertovan, mitä tapahtui hänen ilmoitettuaan maailmanjärjestön johdolle YK:n rauhanturvajoukkojen väärinkäytöksistä Keski-Afrikan tasavallassa. Hänet siirrettiin syrjään ja häntä syytettiin väärinkäytösten, seksuaalisen väkivallan uhrien saattamisesta vaaraan. Lopulta hän sai oikeutta, mutta edelleen hänen syyllisyydestään esitetään virheellisiä kantoja eikä Ranska onnistunut saattamaan oikeita syyllisiä vastuuseen todisteiden puutteessa.
Muutama viikko sitten OECD:n korruption vastaisessa konferenssissa keski-ikäinen johtaja esitti kahteen kertaan kysymyksen, voiko hän saada oikeutta jouduttuaan irtisanotuksi sen vuoksi, että ilmoitti yrityksen toimintaohjeiden mukaisesti yrityksessä tapahtuvista väärinkäytöksistä. Kyseessä oli ruotsalais-suomalainen valtionyhtiö.
Näitä molempia henkilöitä yhdisti vahva henkilökohtainen integriteetti. Kaiken tapahtuneen jälkeen he tietävät toimineensa oikein. Molemmat sanoivat vain tehneensä työtään ja toimineensa asemansa velvoittamana. Jos he eivät uskalla toimia väärinkäytöksiä nähdessään, kuka sitten uskaltaa?
Nämä kaksi johtavassa asemassa ollutta miestä, joiden uran pitäisi kulkea nousujohteisesti löysivätkin itsensä sivuraiteelta. Heitä pidettiin vaarallisina, heitä mitätöitiin, heitä ei otettu vakavina toimijoina vertaistensa parissa. Kuitenkin heidän ilmoittamansa väärinkäytökset olivat vakavia väärinkäytöksiä, joita kenenkään ei luulisi puolustavan.
Heistä tuli varoittavia esimerkkejä. Jos toimit niin kuin nämä ilmiantajat, sinulle käy samoin. Menetät asemasi, työsi, yhteisösi, arvostuksen ja luottamuksen. Ei siis mitään heikkojen hommaa olla rehellinen. Ruotsin ulkoministeri palkkasi Kompassin, tämä toinenkin pilliinpuhaltaja on jälleen hyvässä työssä. Mutta riskipitoista se rehellisyys oli.
Näiden esimerkkien jälkeen jää epäilys, että paljon väärinkäytöksiä, suoranaisia rikoksia katsotaan vierestä, suojellaan tekijöitä ja pelätään kostoa. Miten aloitteellisuus, rohkeus ja rehellisyys saisi ansaitsemansa kunnian? Nyt vain ne uskaltavat, joilla on varaa menettää ura mutta ei itsekunnioitusta.
2 kommenttia:
Pilliinpuhaltajat leimataan aivan samalla tavoin kuin rikolliset. Jos jäät kerrankin kiinni rehellisyydestä tai lahjomattomuudesta huoneessa keskustelu vaikenee kun kävelet sisälle. Kuka sellaista haluaa työpaikalle? Sehän voi tehdä sen uudestaan. Kukaan ei ole turvassa kun tuo (ritari valkoisine ratsuineen, tai pedofiili tai varas) kulkee vapaana. Älä ole ääripää, pysy keskellä, luovi, mukaudu ja pelaa mukana niin vaurastut.
Kompassin "virhe" oli olla rehellinen avoimesti. Kukaan ei pidä kasvojen menetyksestä, vaikka julkisuuteen saatettu peli olisi miten likaista. Sehän näyttää hurjan pahalta! Erityisesti isot johtajat tykkäävät kiiltävästä kilvestä. Niin kauan kun takana oleva tunkio ei näy eikä haise, kaikki on erittäin ok.
Elämme outoja aikoja.
Taitaa olla molemmissa tapauksissa taustalla aikaisemmin esille tulleita samantyyppisiä väärinkäytöksiä, joita on painettu villaisella. Jos annetaan joillekin oikeutta, tulee pian toisia vaatimaan samaa. Sitten paljastus myös organisaation tehottomuus.
Johtajiksi valitaan positiivisia ihmisiä, jotka haluavat tehdä hyvää ja olla kivoja. Aika usein johtaminen vain on ikävien asioiden selvittelyä, rajojen asettamista ja ihmisten palauttamista tylsien työtehtäviensä pariin. Ne kun hoitaa, voi sitten vasta alkaa olla kiva.
Ilmiantajat pysäyttävät käsistä karanneen leikin, pakottavat siivoamaan jäljet ja myöntämään virheet. Se tarkoittaa leikkijöille leikin loppua, siirtymistä syrjään ja tylsien sääntöjen noudattamista, ehkä rangaistusta.
Mistä saataisiin lisää Kompasseja?
Lähetä kommentti