Vuosi sitten olin Suomessa marraskuun ensimmäisen viikon, lumi peitti rannat, sulassa vedessä joutsenet keräsivät voimiaan paluulentoa varten. Ensilumen satamista on tänä syksynä saanut odottaa, nyt etenkin haluaisin nähdä maiseman lumen verhoamana. Paljas, eloton luonto marraskuussa on ankea, onneksi vielä toistaiseksi meitä on armahdettu lumella.Tuusulan tapahtumat on koettu vahvasti Ruotsissa, jopa televisiossa esitettäväksi aiottu ohjelma Columbinen kouluammuskelusta hyllytettiin toistaiseksi hienotunteisuussyistä. Täällä tapahtuneeseen reagoitiin, että jos se tapahtui Suomessa se voi tapahtua myös Ruotsissa. Ei mitään selityksiä suomalaisesta kansanluonteesta, niin kuin vielä muutama viikko sitten.
Huolestuttaa, miten monta nuorta saa sieluunsa pysyvän arven tapahtuneesta. Kaikki eivät pysty suremaan, elämä voi olla jo valmiiksi repaleista, ja sitten tulee asia, jota ei ollenkaan pysty käsittelemään. Onneksi nuoren mieli on myös joustava, elämä vie eteenpäin, ja suru tulee ehkä sitten joskus myöhemmin, kun on valmis sen kohtaamaan.
4 kommenttia:
Hiukan on kolahtaneet nuo eri maiden lehdistön maininnat kansanluonteesta, vaikka eihän niillä voi yksittäistä tapausta mitenkään selittää. Tämä olisi voinut tapahtua missä vain. Yksityiskohdat viittaavat enemmän mielen sairastumiseen.
Mutta englantilaistoimittajan näkemys kaamoksessa koneitten ääreen eristäytyvästä kansasta osui minuun. Pimeys ja vesikeli ei houkuttele lähtemään illalla ulos ihmisten joukkoon, ei ennen kuin saadaan lunta.
Olin kauhean varpaillani omien teini-ikäisten poikieni kanssa, kun sattui pari 15-vuotiaan odottamatonta itsemurhaa lähistöllä. Sen ikäiset kun vetäytyvät omaan maailmaansa ihan kehityssyistäkin, niin vanhemmilla on miettiminen, onko kaikki oikeasti hyvin. Onneksi ne ovat jo yli 20 ja voin ehkä huokaista helpotuksesta.
Mietin sitä englantilaistoimittajaa oliko hän kenties itse kokenut sen kaiken Suomessa? Siinä oli jotain niin maahanmuuttajille tuttua vieraan maan olosuhteiden kärjistymistä vaikeimmassa vaiheessa, ja totta ainakin toinen puoli.
Itse asiassa aioin kirjoittaa enemmän eilen tuosta nuoren mielen joustamisesta ja siitä, miten asiat sitten tulevat joskus muulloin käsittelyyn ns. takaumien kautta. Ehkä siitä voi joskus niille nuorille puhua, että vaikkei kotiolot ole olleet tämän kurjemmat, ahdistavia asioita voi nousta pintaan joskus myöhemmin aivan muun asian yhteydessä.
Nykyajan lapset näkevät ja kuulevat sellaista uutisointia, mikä oli meikäläisen lapsuudessa harvinaisempaa. Ei sodan uhreja, nälkää näkeviä tai luonnon katastrofien tuhoja tuotu katsottavaksi samalla tavoin kuin nykyään. Luulen, että lapset eivät niin hirveästi erottele, mikä kauhea asia tapahtuu Suomessa, mikä muualla. Sinänsä hyvä kunhan se ei turruta.
Ajattelen kaikkia niitä lapsia ja nuoria, jotka joutuivat tilanteen lähelle, joko siellä koulussa tai vaikka samoilla nettipalstoilla tekijän kanssa. Ruotsissakin on nyt pari poikaa pidätettynä uhkailusta ja jonkinasteiesesta valmistelusta epäiltynä, ja tilanne liittyy Jokelan tapahtumiin ja aikoinaan tapahtuneeseen Columbinen ammuskeluun.
Lähetä kommentti