Runollista vuoden alkua

Tässä pakollinen ilotulituskuva räiskeestä vanhankaupungin edustalla. Sollidenin terassilla Skansenilla oli juuri soitettu uuden vuoden kelloja ja kuunneltu Alfred Tennysonin runo Ring Out, wild bells, niin on tehty vuodesta 1895 lähtien. Kun jouluaattona ruotsalaisissa kodeissa katsotaan joulurauhan julistuksen sijasta Aku Ankkaa, niin uudenvuodenaattona kansalaisten sieluja kutitellaan ylevällä runoudella. Varmaan jossain on joku Yrjö Jylhän käännös tästä runosta, mutta kun nyt ei juuri löytynyt kirjahyllystä, niin täytyy tyytyä omatekoiseen.

Uudenvuoden runo

Soikaa, vapauden kellot, taivaan vapauteen,

pilviin leijuviin, valoon jäiseen.

Vuosi kuolee tänä yönä.

Soikaa vapauden kellot, ja antakaa sen kuolla.

Soikaa pois vanha, soikaa tänne uusi,

Soikaa, onnen kellot, yli hankien.

Vuosi poistuu, antakaa sen mennä.

Soikaa pois vääryys, soikaa tänne totuus.

Soikaa pois suru joka mieltä kaivaa,

Heistä, joita enää emme näe.
Soikaa pois kauna rikkaan sekä köyhän,

Soikaa tänne sopu ihmiskunnalle.

Soikaa pois tuska hitaan kuoleman,

ja vanhat valtariidat vallinneet.

Soikaa tänne jalot elonmuodot,

tavat kauniit, puhtaat lait.

Soikaa pois ahneus, huoli, synti,

Ajan kylmyys uskoton;

Soikaa pois, soikaa pois surulliset säkeeni,
Soikaa tänne sointi riemullinen.

Soikaa pois väärä ylpeys maan ja veren,

Turha parjaus sekä pahantahtoisuus,

Soikaa tänne rakkaus totuuteen ja oikeaan,

Soikaa tänne tahto hyvään yleinen.

Soikaa pois vanhat hulluuden vaivat,

Soikaa pois kullanhimo kaventava;

Soikaa pois sodat vanhat tuhannet,

Soikaa tänne rauhan vuoden tuhannet.

Soikaa tänne uljas vapaa kansa,

Jolla sydän laaja, käsi hellempi.

Soikaa pois maasta pimeys,

Soikaa tänne Kristus oleva.