Kiinnostun uusista asioista helposti. Viimeksi minusta tuli vahingossa lintubongari. Huomasin etsiväni maastosta, vedestä, taivaalta lintuja, merkitseväni muistiin niiden väritystä, nokan pituutta ja pyrstön leveyttä. Sitä ennen linnut olivat minulle taustaäänten lähde ja maiseman liikkuvia pikkuosia. Ei mitään väliä, oliko niillä kaareva vai suora nokka, lyhyt vai leveä pyrstö tai harmaat vai ruskeat jalat.

Eilisen illan etsin lintukirjoista näkemieni lintujen kuvia ja nimiä. Listasin 35 lajia, sieppoja, västäräkkejä, leppälintuja, vikloja, haikaroita, tikkoja, jopa kuningaskorppikotkan ja sen valkorintaisen kuningaskalastajan. Nyt haluaisin ostaa omat kiikarit ja suunnittelen linturetkiä. En oikeastaan tunnista edelleenkään lintuja, mutta tiedän vähän siitä, miten lintuja bongaillaan. Tiedän myös, että jos omistan aikaani ja energiaani lintuharrastukselle, eteeni voi aueta aivan uusi lintuvaltakunta, jota en ennen tiennyt olevan olemassakaan.

Linnut eivät koskaan vaivanneet minua. En ajatellut, että sitten kun minulla on aikaa, alan harrastamaan lintuja. Blogin aloittaminen on ollut mielessäni jo pitkään, olen suunnitellut tätä siitä lähtien, kun muutimme pois Suomesta. Olen lukenut viime aikoina kymmeniä blogeja, vain Kemppinen jaksaa kiinnostaa päivästä toiseen. Kuitenkin toivon, että blogini avaisi uuden ikkunan maailmaan.