Meillä on kaikkea, puutettakin

Aamuyöstä herään siihen, kun postinkantaja yrittää tunkeutua Dagens Nyheterin mukana asuntoomme, tai siltä se ainakin kuulostaa. Miten voikin yhden lehden tunkeminen postiluukusta olla niin meluisaa ja kestää niin kauan. Mutta aamukahvipöydässä rikkinäisten yöunien aiheuttama vaiva palkitaan. Tabloid-mallinen lehti mahtuu pöydälle, sen voi jakaa osiin, meillä minä saan ensin kulttuurisivut, mies lukee uutis- sekä talous- ja urheilusivut, sitten vaihdamme. Ei aamua, ettei olisi jotain kiinnostavaa artikkelia. On se vain kiva, että maassa on kaksi isoa päivälehteä, jotka kilpailevat keskenään lukijoista.

Tänä aamuna lehdestä jäi mieleen juttu, että henkilönumerot uhkaavat loppua, siksi maahanmuuttajille joudutaan jatkossa antamaan numeroita, jotka eivät perustu syntymäaikaan. Tulevaisuudessa henkilötunnus voi siis olla vaikka 19750232-2424. Tietenkin nuo numerot annetaan sitten juuri maahan tulleille maahanmuuttajille, joiden papereita tutkitaan vähän väliä. Vähäisellä kielitaidolla pitäisi sitten vielä selittää, että ei, en yritäkään väittää että kuukaudessa olisi niin monta päivää. Täällä kansankodissa on herätty myös toiseen tulevaisuuden uhkaan. Pian joku auto saa rekisterinumerokseen ZZZ-999, ja mitäs sitten tehdään?

Tänään lehdessä kirjoitettiin myös lapsiperheiden köyhtymisestä jatkona eiliseen laajaan artikkeliin. Yksinhuoltajuus ja maahanmuuttajataustaisuus ovat molemmat köyhyyden indikaattoreita täälläkin. Ilman tukijärjestelmää melkein 30 % väestöstä olisi määriteltävissä suhteellisesti köyhiin kuuluvaksi. Se on paljon.