tiistai 20. helmikuuta 2007

Perhosen siivenisku

Olen tottunut olemaan yhteydessä yhteisööni monta kertaa päivässä. Haluan tietää miten verkkokeskustelu etenee viimeisten omien kommenttieni jälkeen, onko se herättänyt ajatuksia muissa, miten minut on ymmärretty. Aktiivinen keskustelu muutamalla palstalla tekee täysin nettiriippuvaiseksi, mutta myös netti-innostuneeksi. Internetissä monet ilmiöt syntyvät ja kuolevat ennen kuin painoteollisuus on saanut koneensa käynnistettyä, toisaalta Internet pakottaa perinteisen median käsittelemään asioita, joihin se ei muuten ryhtyisi. Internetin voima ja heikkous on siinä, ettei sitä aineistoa ole toimitettu. Kirjoittavien, videotaidetta ja musiikkia tekevien osallistuminen ei edellytä sitä, että he ovat saaneet teoksensa toimittajien, televisio- ja levy-yhtiöiden seulan läpi. Riittää, että he itse hyväksyvät teoksensa levitettäväksi.

Internetin avulla voi vaikuttaa. Viime keväänä pohdimme naisten keskustelupalstalla iltapäivälehtien lööppejä, kuinka emme voi käydä kaupassa joutumatta törkymainonnan kohteeksi. Innostuimme kirjoittelemaan aiheesta iltapäivälehtien toimituksiin ja eri keskustelupalstoille. Yhtäkkiä lumipalloefekti toteutui, järjestöt esittivät julkilausumia, viranomaiset reagoivat, lehtiyhtiöt joutuivat tulemaan mukaan keskusteluun, ja nyt huomaamme, että erityisesti kamalimmat lapsia koskevat lööpit ovat hävinneet. Perheenäitien kapina syntyi kotitietokoneen äärellä, ruuanlaiton, pyykinpesun ja siivouksen lomassa.

Tällä hetkellä eläkeläiset hankkivat kiivaasti laajakaistayhteyksiä, seinäkellon sijasta 80-vuotislahjaksi annetaan kannettava tietokone. Lastenlapsiaan ikävöivä mummo lupaa hankkia käyttöönsä skypen, jotta pääsee ihastelemaan jälkikasvuaan tietokoneensa näytöltä. Ihmettelen vain, milloin laitevalmistajat alkavat tutkia käytettävyyttä ikäihmisten kannalta. Asentaessani televisiooni digiboxin jouduin tekemään 15 erilaista piuhojen kytkentää. Kuudella liitännällä asennettu laajakaistamme toimii tai ei toimi miten sattuu. Asiakaspalveluun on aina yli puolen tunnin jono – opin juuri, että asiakaspalvelun tehtävä on pitää asiakkaat loitolla – ja vuosi sitten tilaamamme asentaja ei ole tänäänkään soittanut ovikelloa. Toivottavasti laajakaistayhteytemme toimittaja ei aio laajentaa toimintaansa luotettavuutta edellyttävien palvelujen tuottamiseen, olisi kohtalokasta tilata heiltä hengityskone tai lennonvalvontajärjestelmä.

Ei kommentteja:

Lähdössä

Grenoble syyskuussa Nyt ei vaan ehdi kirjoittaa, Tai ehtii kyllä, to do -listoja ja tekstiviestejä. Ei ehdi ajatella, vaikka päässä sur...