Viime viikonloppuna lähdimme ajelemaan Greenvillestä (SC) kohti Savuisten vuorten kansallispuistoa, Cherokee-intiaanien maille, suurvallan syrjäkylille. Olin löytänyt opaskirjasta Twin Falls -nimiset putoukset, joita yritimme päästä katsomaan. Polkua putouksille emme löytäneet, onneksi harha-ajelusta huolimatta maisema antoi virikkeitä vilkkaaseen ajatuksenjuoksuun.
Vuorten rinteitä kiipeilevän aina vain kapenevan ja mutkittelevamman tien varrella oli useita hylättyjä taloja. Elokuvissa sellaisten talojen ikkunoissa kasvaa hämähäkin verkkoa, risaista verhoa raottaa erakoitunut, umpimielinen kierosilmäinen mielipuoli. Rikkonaisen ikkunaruudun läpi työntyy haulikonpiippu, laukaus kajahtaa kaikuen kallioisessa laaksossa. Kanat ryntäilevät kauhuissaan kaakattaen pitkin pihamaata. Ei-toivottu vieras kaasuttaa renkaat vinkuen pakoon.
Mitä syvemmälle vuoristoon valtatieltä poikkesimme, sitä resuisemmilta pihamaat näyttivät. Rähjäisin kaikista oli Bob´s Place, ruostuneita autoja, autonrenkaita, kanoja ja tuo valokuvatorstain Road Kill Grill. Uskalsimme pysähtyä ottamaan kiireesti pari valokuvaa. Mutta muuten tuli tarkistettua huolellisesti, minkälaisen talon pihatiellä kääntää autonsa.
Ylhäällä Pöytävuoren huippua reunusti savunvärinen pilvenriekale. Intiaanien legendan mukaan Suuri Henki käytti tasaista vuorenlakea pöytänään. Wigwamit ja savumerkit puuttuivat, mutta ne oli helppo kuvitella täydentämään maisemaa. Viimeinen mohikaani(1992) on filmattu samassa Appalakien vuoristossa hieman pohjoisemmassa. Seuraavana päivän katsoin hotellissa lännenelokuvaa, jossa metsäisessä maisemassa ratsastavan uudisasukkaan korvan ohi vingahtaen lentävä nuoli päätyy puun kylkeen. Elokuvan lopussa vietetään intiaanipäällikön hautajaisia, sen jälkeen seuraava sukupolvi opettelee elämään sovussa valloittajien kanssa. Tällä katsomiskerralla lännenfilmi tuntui aikaisempaa kotitekoisemmalta, melkein kuin Suomi-filmiltä.
Sunnuntaina matkasimme Ashevilleen, hippien ja taiteilijoiden kaupunkiin vuorten keskelle. Kaupungin ulkopuolella sijaitsee Yhdysvaltain suurin yksityisasunto Biltmore Estate, jonne emme kuitenkaan malttaneet jäädä katselemaan tiluksia. Mahtipontinen rakennus on toiminut monen elokuvan näyttämönä, mm. Hannibalin kohtauksia on kuvattu siellä. Kaupungilla Ashevillessä kävellessä vastaan käveli tutunnäköisiä elokuvan perustyyppejä, pyörätuolissa istuva pummi, roskiksia tonkiva haalarimies ja 1970-luvulle jämähtänyt harmaantunut hippi. Forrest Gumpin juoksukohtauksia on kuvattu samoilla Ashevillen seuduilla.
Kotiin palattuamme uutisissa kerrottiin, että Tukholman kaupunki tukee 2 miljoonalla kruunulla erästä elokuvaa, jotta se kuvattaisiin oikeassa Tukholmassa eikä Trollhättaniin lavastettaisi pahvitukholmaa. Viime viikon jälkeen ymmärrän hyvin elokuvien arvon matkailulle. Olisin halunnut matkallani mennä katsomaan Pohjois-Carolinan ainutta katettua siltaa, mielessäni Hiljaisten siltojen sillat Madisonissa. Samoin mieltä kiehtoi matkustaminen Outer Banks -rannikolle, mikä on elokuvan Viesti mereltä tapahtumapaikka. Jos vielä lähden USAan, katson jo etukäteen, mitä elokuvia matkakohteeni ympäristössä on kuvattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti