keskiviikko 30. tammikuuta 2008

Kolopuu meni



Pohjois-Karjalassa ystävän mökillä myrsky kaatoi tämän kelon, jonka latvassa tammikuun kirkkaina pakkaspäivinä tikka hakkasi jatkuvasti. Mökin paikka oli valittu tarkoituksella kelon kohdalta. Mistäpä olisi arvannut, että vain kuukauden päivät ehtivät uudet asukkaat sitä ikkunoistaan ihailla. Kelon känkkyräisiä oksia ja harmaata runkoa ei enää ole entisestään maisemaa kaunistamassa. Tänään puhuimme, että olisi se saanut satojen vuosien lisäksi vielä ainakin seuraavat parikymmentä vuotta siinä rantatöyräällä seisoa. Ikihonka oli säästynyt viime vuosisadan, ehkä edellisenkin yli, vaikka ympäriltä muut puut oli kaadettu, uudet lähteneet kasvamaan ja nekin oli jo kaadettu.

Ymmärrän harmituksen. Kun aikoinaan menimme katsomaan taloamme varmistuaksemme, että juuri se on oikea talo meille, odotin taikauskoisesti jotain merkkiä, joka vahvistaisi ostopäätöstämme. Kun ajoimme talon pihaan, katseeni kiinnittyi heti punalehtiseen nuoreen koivuun. Siinä se oli! Olin joskus ehkä vuotta aikaisemmin pyöritellyt taimikaupassa käsissäni punakoivun tainta, mutta luovuin ostoaikeista, kun en tiennyt mihin olisin sen istuttanut. Asuntoesittelyssä en ollut koivun erityislaatua huomannut, lehdet olivat ehtineet punertua sopivasti ennen käyntiämme sekä myyjien että meidän ostajien onneksi. Koin, että kauppaan jättämäni koivuntaimi oli jo täydessä kasvussa, oikealla paikalla meidän tulevassa pihassa. Olisimme varmaan hankkineet talon muutenkin, mutta punakoivu teki päätöksen helpommaksi.Nyt jos sille koivulle tapahtuisi jotain, olisi se iso asia jollain tunnetasolla, jota on vaikea muille selittää.

Vanhat puut tekevät maisemasta arvokkaan, mutta niiden alla asuessa joutuu jännittämään kovemmilla tuulilla. Talomme vanhojen pihapuiden tuulenkestävyys on tähän asti ollut riittävä, olen todistellut itselleni, että noin terveen näköiset puut, kyllä ne kestävät. Toivottavasti pihamme uuttukyyhky istuu latvasta lahonneen lehtikuusen yläoksilla vielä tulevinakin kesinä. Lehtikuusen kaatuminen saunaa kohti harmittaisi muitakin kuin kyyhkyä, onneksi ikihonka eikä muukaan puu kaatunut tuon ihanan mökin päälle.

Ei kommentteja:

Lähdössä

Grenoble syyskuussa Nyt ei vaan ehdi kirjoittaa, Tai ehtii kyllä, to do -listoja ja tekstiviestejä. Ei ehdi ajatella, vaikka päässä sur...