Iltapukumuotia

Vanhojen tanssien jälkitunnelmissa on mukava viipyä. Tarkkaan harjoiteltujen tanssiaskelten lisäksi tapahtuman muistikuvissa pyörivät puvut. Tyttöjen uskomattoman upeat iltapuvut, poikien puvut, frakit ja shaketit. Tyttöjen pukuja ja kampauksia katsellessa saatoin vain arvailla, mikä säpinä on ollut äideillä ja tyttärillä juhliin valmistautuessa. Tuttu isä jo valitteli, miten kallista on ollut maksaa kahden tyttären vanhojen päiviin kuuluvat hepeneet. Maksoi se pojan varustaminenkin, mutta nyt oli huomattavaa hyötyä Tukholmassa asumisesta. Keräsin Vasastanin vintage-liikkeistä frakin, liivin ja rusetin, housut ja paita löytyivät kotoa, ja ainoastaan kengät täytyi ostaa uutena, mikä sekin oli ihan riittävän tyyristä. Frakin prässääminen oli työlästä, mutta se ei haitannut, kun kerrankin pääsin hääräämään näissä vaatetusasioissa.

Milloinkohan suomalainen iltapukumuoti valloittaa maailman? Edellytyksiä on. Nuoret suunnittelevat ja toteuttavat pukuja jo alaikäisinä. Linnan kutsut nostavat vuosittain uusia suunnittelijoita ja tekijöitä esille. Taas menee naapureiden vertailuksi, mutta vaikka ruotsalaiset vaateketjut valloittavat maailmaa, eivät edes Nobel-juhlat ole nostaneet täkälaista iltapukumuotia otsikoihin. Kuningasperhe turvautuu usein ranskalaisiin muotitaloihin, eivätkä vieraiden puvut pääse Nobel-illallispöydässä esille, pääasia niissä juhlissa on ruoka. Muotitoimittajan sijasta illallisia kommentoi tapakonsultti, joka selittää missä järjestyksessä ruoka annostellaan lautaselta suuhun. Suomessa itsenäisyyspäivänillan parhaat puvut ovat vuosi vuodelta onnistuneempia ja kestävät kyllä kansainvälisen vertailun. Ei mikään ihme, kun jo savolaisen pikkupaikkakunnan vanhojen tanssien puvuista mikä tahansa olisi kelvannut suuren luokan juhliin.