Kiitos teille, jotka käytte lukemassa.
Kiitos erityisesti teille, jotka käydessänne kommentoitte blogia ja olette eri tavoin vetäneet minua mukaan blogiyhteisöön. Blogien kautta tutuiksi tulevat ihmiset ovat ihania virtuaalimaailman lahjoja, joista bloggauksen aloittaessaan ei arvannut koituvan näin paljon iloa.
Kiitos kaikista "luen sinun blogiasi" lausahduksista eri kohtaamisissa, niitä on aina kiva kuulla.
Vuosipäivän kunniaksi siteeraan kirjaa nimeltä "Tiedät olevasi kirjoittaja, kun...", joka odottaa luovutusta Arjalle, jota minun on kiittäminen bloggaamisen aloittamisesta. Useimmat kirjan lausumista eivät sovi minuun, en edelleenkään ajattele tapaamiani ihmisiä mahdollisina tulevan kirjan tyyppeinä enkä toivo, että lomalla sataisi. Mutta pari totuutta tunnistin omikseni.
"Kirjoittaisin vaikka varmasti tietäisin, että kukaan ei lue tekstiäni. "
"En tiedä, mitä asiasta ajattelen, ennen kuin olen nähnyt, mitä siitä kirjoitin."
Toisaalta, minussa olisi kirjoittaja-ainesta, työvaatteena kylpytakki ja tohvelit, työmatka kymmenen sekuntia, puoli minuuttia jos käy matkalla vessassa, kuulostaa hyvältä. Tämä kotona olo kehittää sitä puolta.
Toisaalta, minussa olisi kirjoittaja-ainesta, työvaatteena kylpytakki ja tohvelit, työmatka kymmenen sekuntia, puoli minuuttia jos käy matkalla vessassa, kuulostaa hyvältä. Tämä kotona olo kehittää sitä puolta.
5 kommenttia:
Onnittelut yksivuotiaalle!
Naurattaa tuo "en tiedä, mitä asiasta ajattelen, ennen kuin näen, mitä olen kirjoittanut", sillä näinhän se usein menee. Alkaa kirjoittaa ja yhtäkkiä huomaa pukanneensa maailmaan jotakin sanottavaa (siis joskus harvoin omalla kohdallani). Sinulla sanottavaa on enemmänkin. Täällä on kiva käydä lukemassa, kiitos siitä!
Kiva kun polkkaat, kiitos itsellesi. Monesti lukiessani ajattelen, että hyvä kun tällaisia itseni kanssa samanhenkisiä polkkaajia on - ei tarvitse kaikkea itse kirjoittaa vaan jutut voi lukea fiksummin rustailtuna toisten blogeista. Sinun blogissasi on usein juttuja, jotka olisin voinut kirjoitaa itse, jos olisin osannut!
Tuo toinen pätee minuunkin: kirjoitan ymmärtääkseni mitä ajattelen. Mutta tuo ensimmäinen... en tiedä pitäisinkö blogia ellei sitä kukaan lukisi. En ainakaan tällaista kuin nyt pidän. Lukijat ovat tärkeitä.
Oi te uskolliset tukijani ja lukijani, teette kirjoittamisesta jotain paljon enemmän, kuin pelkän kirjoittamisen! Olen otettu.
Katriina, tuo "sanottavan pukkaaminen maailmaan" on taas mainio osoitus, miten sanat järjestyvät sanottavaksi. Kirjoittaminen vaatii luottamusta prosessiin.
Ruu, olet oikeassa, lukijat ovat ehdottoman tärkeitä, ja tieto siitä, että tekstiäsi luetaan, on vahvistavaa. Ehkä tällaiselle elinikänsä kirjoittaneelle, mutta nyt vasta blogin keinoin jotain "julkaisseelle" kirjoittaminen on enemmän tuota omien ajatusten järjestämistä ja muistiinpanoa kuin vuorovaikutusta.
Onneksi olkoon. Minä olen nauttinut kirjoituksistasi vasta pari kuukautta. Lukenut ja iloinnut. Kiitos.
Tuo ajatus "en tiedä, mitä asiasta ajattelen, ennen kuin olen nähnyt, mitä siitä kirjoitin" on kyllä totta. En ole osannut noin osuvasti asiaa ilmaista, mutta ajatuksena se on tullut usein mieleeni, kun olen lukenut vanhoja kirjoituksiani, puheitani, esitelmiäni.
Tuulijärvi, töissä aikoinaan aiheutin asiakkaille hämmennystä sanomalla, että kerron minkälaiset mahdollisuudet sinulla on sitten, kun olen kirjoittanut valituksen. Jotkut jutut järjestyivät suoraan pykälien alle kirjoittamalla, joistain ei saanut yhtään järjellistä lausetta kasaan, vaikka sitä ennen oli näyttänyt ihan hyvältä.
Lähetä kommentti