Tukholman kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä meni lauantai-iltana Rock'n Roll. Nimi kuulosti hyvältä, joten en vaivautunut tarkemmin selvittämään näytelmän luonnetta, etenkin kun perheen miesväkikin ilmoittautui enempiä taivuttelematta mukaan. Onneksi ei etukäteen selvitetty, että nimestä huolimatta kyseessä on puhdas puhenäytelmä, yhden väliajan kanssa melkein kolme tuntia kestävä, teemana elämänvalheet, olivat ne sitten kommunismi tai rock'n roll.Näytelmän tapahtumat sijoittuivat välille Praha-Cambridge, tapahtuma-aika vuodesta 1968 vuoteen 1990, Prahan keväästä samettivallankumoukseen ja Havelin vaalivoittoon. Herkullinen tarina, ehkä hieman turha pitkä ja monisäikeinen juoni, mutta näytelmän loppuratkaisussa langat kootaan hienosti yhteen.
Ruotsalainen teatteri elää vieläkin vahvasti puhenäytelmän perinteessä. Joku kerran selitti eroa suomalaisen ja ruotsalaisen teatterin välillä, että kun Ruotsissa hovi on vienyt perinnettä eteenpäin, Suomessa teatteri-ilmaisu on muotoutunut kansan parissa. Ehkä asiaan on osuutta teatterin suurilla vaikuttajilla, onhan Jouko Turkka opettanut ja ohjannut ainakin sukupolven suomalaisia näyttelijöitä. Joka tapauksessa lauantai-iltanakin puhetta oli paljon, aika monimutkaista asiaa, mutta onneksi tällä kertaa niin selvästi artikuloituna, että jopa vitsit naurattivat. Toisin kävi aikoinaan Kolmen pennin oopperaa katsoessa, en tiedä minkä kaupungin slangia näyttelijät puhuivat, mutta ruotsalaiset vierustoveritkin myönsivät, ettei tästä kaikkea ymmärrä. Ehkä meitä lohduttaakseen.
Väläyksen ruotsalaisesta kulttuurista sai myös sunnuntai-aamun lehteä lukiessaan. Edellisen viikon lehdessä joku oli ylistänyt suomenruotsin näppäriä sanontoja, mikseivät ruotsalaiset sano asioita helpommin käyttämällä suomenkielestä suomenruotsiin pesiytyneitä käännöksiä? Nyt oli toimitukseen tullut vastine. Valtalehden näkemys suomenruotsista ei vastannut jonkun kokemusta, joten kirjeessään toimitukselle hän kyseenalaisti, että suomenruotsi olisi ruotsinkieltä, eiväthän suomalaiset osaa sanoa språk, vaan sanovat pråk.
Olin kertakaikkiaan vaikutettu. Mikä tietämättömyys ja itseluottamus, ei jälkeäkään auktoriteettiuskosta. Jos Dagens Nyheterin näkymys asiasta ei vastaa omaa kokemustani, niin kirjoitanpa vastineen, vaikken asiasta mitään tiedäkään. Pisteitä pitää antaa myös DN:n itseluottamukselle, kun asian vääntää rautalangasta, niin pian se menee perille. Että varmasti kyseessä ei ollut äidinkielenään vaan vieraana kielenä ruotsia puhuva henkilö. Eiväthän kaikki ruotsalaisetkaan osaa täysin ääntää englantia.
3 kommenttia:
On se hyvä että sinä osasit nauraa näille hölmöille, luin meinaan minäkin molemmat jutut ja mulla meni kyllä taas kerran herne nenään näiden käsittämättömästä tietämättömyydestä ja omanapaisuudesta... :D
Ihailen Ruotsia. Teenkö väärin?
1) Kielienemmistön kieli on valtakunnan julkishallinnon ainoa kieli (esim. lainsäädännön kirjoittaminen kielienemmistön kielellä riittää hyvin kaikille)
2) Koulujärjestelmä toimii kielienemmistön kielellä
3) Kielivähemmistöt opettelevat kielienemmistön kielen kouluissa pakollisena oppiaineena.
4) Enemmistökieltä puhuvilla ei ole vähemmistökielen opiskelupakkoa.
5) Vähemmistökieliä kotikielenään puhuvat voivat opetella kotikieltään peruskoulussa koulupäivän jälkeen, jos ryhmä on riittävän suuri. Oikeudesta ko. opetukseen päättää kunta eikä suinkaan lapsen perhe.
6) Vähemmistökieliä puhuvat voivat opiskella yksityiskouluissa, mikäli haluavat opiskella omalla äidin/kotikielellään. Valtionapu on tietenkin niissä pienempi kuin kunnan ylläpitämissä kouluissa, joissa opetuskieli on tietenkin aina kielienemmistön kieli.
7) Kaikki kunnat toimivat valtakunnan kielienemmistön kielellä. Muutamassa, erikseen mainitussa kunnassa, asukkaat saavat esittää asiansa vähemmistökielellä. Kunnan virkailijoiden ei tarvitse kuitenkaan osata vähemmistökieltä, voortsprookkia (Tulkki- ja käännöspalvelut riittävät oikein hyvin)
8) Valtion virkoihin ei ole vähemmistökielen osaamisvaatimusta. Sen sijaan jokaiseen julkiseen virkaan vaaditaan valtakunnan kielienemmistön kielen osaaminen.
9) Kaikki kansalaisoikeuden omaavat tilastoidaan suomalaisiksi Suomessa ilman äidinkielen kirjaamista (Ruotsi ja Norja lopettivat kansalaistensa kielen tilastoinnin jo 1930-luvulla.) Kansalaisten äidinkielen tilastointi aiheuttaa vain epäsopua, kuten Suomen esimerkki osoittaa.
10) Maahanmuuttajien tilastointi: Sellaiset maassa asuvat kansalaiset tilastoidaan ulkomaalaistaustaiseksi, joiden vanhemmista toinen tai molemmat ovat syntyneet ulkomailla.
Ruotsissakin tehdään niin ja siten osoitetaan, miten avo- ja vapaamielisesti Ruotsi ottaa vastaan ulkomaalaisia maahanmuuttajia. (Ks. Ruotsin tilastollinen vuosikirja) Suomen muuttaessa tilastointikäytäntönsä vastaamaan pohjoismaista mallia saisi Suomikin yhtä arvostettun aseman kansainvälisesti kuten Ruotsi ja muut pohjoismaat. Samalla vähenisivät erilaiseen tilastointikäytäntöön perustuvat väärinkäsitykset.
11) Entisen Neuvostoliiton alueelta muuttavat/muuttaneet ovat tietenkin ulkomaalaisia maahanmuuttajia eikä paluumuuttajia.
12) Vähemmistökielistä ei tarvita mainintaa perustuslaissa. Muissakaan pohjoismaissa ei niistä ole mainintoja. Näin Suomen lainsäädäntö saataisiin harmonisoitua siltäkin osin skandinaaviseksi. Samalla Pohjoismaiden Neuvoston toistaiseksi tulokseton toiminta siinä suhteessa saisi tukea Suomesta.
13) Eduskunnan ainoa virallinen työkieli (asiakirjat ja keskustelukieli) on kielienemmistön kieli. Tarvittaessa muunkielinen kansanedustaja saa tulkkaus- ja käännöspalveluita. (Asiointitulkkaus).
14) Valtio voi määritellä hallinnollisella päätöksellä vähemmistökieleksi tarvittaessa jonkun kielen murteen (vrt. Ruotsissa ”meänkieli”). Suomessa voortsprook.
15) Vähemmistöjä koskevat kysymykset käsitellään maatalousministeriössä.
16) Katukilvet ja tienviitat vain kielienemmistön kielellä. Harvinaisena poikkeuksena paikkakuntalaiset voivat anoa erikseen oikeusistuimelta lupaa vähemmistökieliseen tienviittaan tai katukilpeen enemmistökielisen kilven alapuolelle. (Vrt. Bäckesta - Päkkilän tapaus Ruotsin Tornionlaaksossa)
17) Kielikiintiötä yliopistoissa ja muissa opetuslaitoksissa ei ole. Kaikki opiskelevat tasapuolisesti kielienemmistön kielellä.
18) Vähemmistökielisiä yliopistoja ei ole, koska kaikki opiskelevat tasa-arvoisesti valtakunnan kielienemmistön kielellä. Niin muissa pohjoismaissakin tehään.
19) Kaikki armeijayksiköt toimivat kielienemmistön kielellä
20) Kansalaisten kieltä ei rekisteröidä väestönlaskennassa, koska yksilön intimiteettisuoja on tärkeämpää. Valtio ei urki kansalaisten kieli-identiteettiä. Ainoastaan Venäjän tsaarin entiset alamaiset Venäjällä, Virossa ja Suomessa yhä jatkavat tuota ei-pohjoistamaista tapaa rekisteröidä väestön äidinkieli.
21) Vähemmistökielen puhumista ei tietenkään ole kielletty minkä johdosta mm. Ruotsilla on avaramielisen valtion maine myös Suomessa. Suomella olisi Ruotsin mallin avulla mahdollisuus saavuttaa samanlainen avaramielisen valtion maine toisin kuin nyt. Vähemmistökieliä puhuvien koululaisten fyysiset rangaistuksetkin Ruotsin kouluylihallitus kielsi jo vuonna 1958.
22.) Ruotsissa ei ole mitään valtion sisäisiä autonomisia alueita eikä erillistä hallintojärjestelmää kielivähemmistöille. Sellaiset voidaan lakkauttaa Suomessakin, jolloin Suomikin saisi yhtä arvostetun aseman kansainvälisessä yhteisössä kuin Ruotsi on saanut.
Tämä malli on siis kopsattu Ruotsista mistä monta muutakin hyvää toimintamallia on siirretty Suomeen sellaisenaan. Malli on myös Pohjoismaiden Neuvoston tavoitteiden mukainen. Pohjoismaiden Neuvostohan on vuosikymmeniä pitänyt tavoitteena pohjoismaisen lainsäädännön yhdenmukaistamista.
mari-johanna, ehkä olen jo niin pitkällä tässä sopeutumattomuudessani, että en jaksa ottaa vakavasti :)
jami, Ruotsia voi ihailla monestakin syystä, ehkä en kuitenkaan pidä suomalaisena heidän kielipolitiikkaansa kovin onnistuneena. Kannattaa asua täällä vähän aikaa, niin pääsee hyvin perille systeemistä.
Lähetä kommentti