Ensi yönä kuu punertuu. Auringonlaskuja on tullut kuvattua, mutta kuuta en ole saanut kameralla ikuistettua. Mitä jos heräisin itselleni erittäin epätavalliseen aikaan, virittäisin kameran jalustaan parvekkeelle, ja yrittäisin. Huomenna nähdään miten kävi. Epäonnistumisen mahdollisuuksia on monia. Ylinukkuminen, pilvinen taivas ja se kaikkein todennäköisin, en osaa käyttää kameraa pimeässä.Ensi elokuun ensimmäisenä päivänä aurinko pimentyy. Sitä voisi lähteä katsomaan Novosibirskiin, mitä olen jopa hetken harkinnut, kun ystäväpiirissä ajatus junamatkasta sinne virisi. Onneksi hyvässä muistissa on vielä auringonpimennys kesällä 1990, täydellinen hiljaisuus kesäyössä ja esikoisen potkuhousut kuivamassa pyykkinarulla.
Tässä vaiheessa talvea jo pelkkä aurinko tuntuu merkillisiltä valoilmiöltä. Se näkyi vielä puoli tuntia sitten, mutta katosi taas. On vaikea tietää, mitä vuodenaikaa nyt elämme. Etelä-Ruotsissa on odotettu tähän asti syksyä, mutta kun kevätkukat ovat loistossaan ja varhaisperunaa pääsee kohta kuokkimaan, meteorologeilta on loppunut kärsivällisyys, ja he ovat todenneet, että nyt on vuodenajaton vuodenaika. Uskoisin, että ensi viikolla he toteavat kevään olevan käsillä.
2 kommenttia:
Uskomattoman upea kuva.
Etelä-Suomen talvi on ollut siksakkia plussa- ja miinusasteiden välillä, samoin lumisen ja sulan maan välillä. Laskin juuri päiväkirjastani, että tänä vuonna on ollut pakkasta 30 yönä. Otin joulukuun alussa valokuvia kotipihan lumisista puista ja pensaista ja välillä katselen niitä todistaakseni itselleni, että kyllä talvi on vielä olemassa! Onneksi ovat muistot runsaslumisista talvista ja hiihtoladuista.
Kiva kun pidät! Auringonlaskun kuvaaminen tuntuu jokseenkin kliseiseltä, tuo kuva taitaa olla vielä ruotsinlaivalta, mutta miksi ei ihailisi moista taideteosta.
Erikoinen on talvi, viime yö oli täälläkin lämmin ja sumuinen, jäi kuunpimennys näkemättä ja kuvaamatta.
Lähetä kommentti