Shampanja-aamiainen on nautittu, lehti luettu ja naisten päivän vietto voi alkaa. Jos tämä nainen olisi siivonnut viikolla, olisi voinut vaikka lähteä tekniikan museoon, jonne naisilla on tänään vapaa pääsy ja jossa esitellään naisten innovaatioita. Koska sain viikon kulumaan ihan vain leipoen, pyykkien pesten ja lueskellen, naisten innovaatiot jäävät tänään näkemättä. Kaupasta lähden etsimään raparpereja, illalla syödään marenkihunnutettua raparperitorttua.
Keksinnöistä tuli mieleen lukioaikainen pila, johon rakkaan serkkuni kanssa syyllistyimme. Meillä oli oikein mukava uskonnonopettaja, joka otti hyvin vakavasti tehtävänsä, ja joskus suorastaan tankkasi asioita päähämme. Lukion toisella luokalla ollessamme hän opetti meille, mitkä ovat ihmiskunnan merkittävimmät keksinnöt. Alaluokkalaiseen tapaan hän pyysi meitä kirjoittamaan tietämiämme suuria keksintöjä taululle. Katsoimme toisiamme kyllästyneinä. Sitten välähti, teimme työnjaon ja riensimme ensimmäisinä kirjoittamaan taululle tietämiämme suuria keksintöjä. Kävelimme takaisin pulpetteihimme ja jäimme odottamaan kommentteja. Tuskin olimme ehtineet takaisin paikoillemme, kun opettaja jo hinkkasi sienellä aivoituksiamme taululta. Vastoin odotuksiamme kukaan ei nauranut, vaikka meistä oli vitsikästä käydä kirjoittamassa suurten keksintöjen joukkoon 'vetoketju' ja 'hakaneula'.
Aamun lehteä oli mukava lueskella, Dagens Nyheterissä oli iso juttu norjalaisesta toimittajasta Åsne Seierstadista. Pidin hänen Bagdadin tapahtumia Irakin sodan aikana kuvaavasta kirjastaan, Kabulin kirjakauppias oli myös herkullinen lukukokemus. Nyt on ilmestynyt hänen kirjansa Tsetseniasta, jonka aion lukea heti kun vain jostain löydän. Itse Kabulin kirjakauppias suuttui Seierstadille siitä, kuinka hänet oli kuvattu. En muista kirjasta kirjakauppiaan persoonaa, mutta muistan tarinat vähemmän kauniista ja lahjakkaasta tyttärestä, jonka naimakaupan järjestäminen vaati perheeltä kaikista vaatimuksista luopumista, ja Burkhan alla eläneen tytön D-vitamiinin puutoksen.
Toivottavasti Tsetsenia-kirjastakin löytyy naisnäkökulmaa. Tapasin kerran ikäiseni tsetsenialaisnaisen, joka oli joutunut perheensä kanssa pakenemaan konfliktia. Olin mukana, kun viranomaiset kyselivät hänen terveydestään. "Kyllä minä olen terve, kaikin puolin, enkö minä näytäkin terveeltä?". Katsoimme kaikki virkaihmiset meikittömiä huivin kehystämiä kasvoja, villatakkiin ja pitkään hameeseen verhottua olemusta, ja nyökyttelimme. Että hän näyttikin terveeltä ja hyvävointisilta. Sitten häneltä kyseltiin, mitä suunnitelmia hänellä on työn suhteen. " No, perhe tietysti vie oman aikansa, mutta olen kuullut, että kesällä täällä Suomessa on aivan ihanaa, metsissä sieniä ja marjoja, kyllä täällä on varmasti paljon tekemistä minulle". Missäköhän hän mahtaa nyt paukutella kangaspuita, olisi hauska tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti