Blogilistalta kimposin lukemaan "Oh darling sweetiepie" -blogia, Lontoossa opiskelevan naisen sujuvaa jutustelua. Teksti toistelee monen ulkosuomalaisblogin kanssa samoja teemoja, arkipäivän käytännön eroja, eri kansallisuuksien yhteiseloa ja suomalaista maastamuuttoa. Näkökulma on raikas ja ote kirjoittamiseen ihastuttavan spontaani. Sopeutuminen uuteen ympäristöön, arjen rutiinien uudelleenopettelu, kielen justeeraminen paikallisille ymmärrettäväksi, kaikki maahanmuuttajat joutuvat kohtaamaan samat asiat, siksi blogitkin kertaavat samoja asioita. Onneksi se ei haittaa, yksi lukemisen suurista iloista on huomata, että ei ole kokemuksineen yksin.Ilahduin Sweetiepie-blogin jutustelusta amerikkalaisista, jotka pitävät omaa toimintaansa standardin mukaisena, ja muiden erilaista näkökulmaa jotenkin virheellisenä. Mukavia muistoja erilaisista yhteistyöprojekteista toi mieleen kirjoitus tanskalaisista naisista, jotka tiukasti puolustavat kantaansa ja joiden kanssa on helppo ajautua rajuunkiin väittelyyn. Aivan. Kun ensijärkytyksestä selviää, niin suomalaisen ja tanskalaisen yhteistyöllä voi saada paljon aikaan. Tanskalaiset vielä somistavat kaiken näyttämään yhtä hyvältä tai paremmalta kuin on. Siksi Sampopankin yhdistyminen Danske Bankin osaksi voi olla suurempi menestystarina kuin ruotsalaissuomalaiset fuusiot, joissa erilaisten toimintakulttuurien aiheuttamat sisäiset ristiriidat jäävät käsittelemättöminä heikentämään työilmapiiriä.
Suomalainen aivovienti on havaittu myös Lontoossa. Nuoret lähtevät opiskelemaan tai töihin maailmalle, ja moni jää sille tielleen. Ehkä Suomikin hyötyy siitä, mutta eniten hyötyy kuitenkin vastaanottava maa. Ehkä tulevaisuudessa tullaan satsaamaan paluumuuttajien vastaanottoon, sen kuitenkin luulisi olevan helpompaa kuin kieltä ja kulttuuria tuntemattomien maahanmuuttajien kouluttaminen. Toisaalta suomalaisten käytäntöjen siirtämisessä maahanmuuttajille paluumuuttajat voisivat olla hyvä voimavara. Heille luulisi syntyneen kyky nähdä, mitä kaikkea joutuu opettelemaan alusta, kun ryhtyy elämään uudessa kulttuurissa.
6 kommenttia:
Olen itsekin paluumuuttaja ja kanssasi samaa mieltä, että me paluumuuttajat voimme olla voimavara maahanmuuttajille. Tapaan maahanmuuttajia joka viikko ihan yksityisesti ja tiedän voivani tukea heitä. Mutta voisimme olla voimavara myös maahanmuuttajien kotoutumisesta vastaaville viranomaisille. Siinä on mielestäni paljon toivomisen varaa, niin kielen opetuksessa kuin työhön ohjaamisessa. Olen koettanut löytää kuulevia korvia, mutta toistaiseksi turhaan.
Joo, tuttu tarina. Kaikki Suomeen palaavat sanovat samaa: heidän ikään kuin pitää unohtaa kokonaan muualla olleensakaan. Kyllä se vähän ajatuksena rassaa.
Mukava muuten huomata, että voin nyt kommentoida taas täällä:) Mitä lienee tapahtunut.
WSE, kiitos muuten kirjasta! Lämpimästi kiitoksia. Palaan asiaan, kunhan kiireet hellittävät - kerron sitten miltä Afrikka maistuu:)-ruu
Tuulijärvi, mikä mahtaisi olla se taho, joka polkaisisi käyntiin "Pamut mentoreina mamuille" -projektin? Siinä voisi olla muutama paha solmukohta, etenkin jos paluumuuttajan ja maahanmuuttajan kulttuurishokit sattuvat samaan aikaan, mutta myös paljon tutkimattomia mahdollisuuksia. Tällä hetkellä kai vain tulkkeina toimivien paluumuuttajien voimavaroja osataan hyödyntää?
Ruu, hyvä kun kirja tuli perille. Olin varotoimena piilottanut kommentit, kun yksi kommentti oli tosi epäilyttävä, ja piilotus unohtui päälle. Aloin sitten ihmetellä, missä kaikki ovat...
Pitääpä katsastella ja kuulostella, milloin me pamut voisimme aloittaa projektin, jolle annoit tuon hyvän nimen. Toimin freelancer tulkkina ja siinä luonnollisesti voin hyödyntää hankkimaani kielitaitoa, mutta muuten tulkin mahdollisuudet ovat hyvin rajatut. Kun on se tärkeä luottamuksellisuus.
Kulttuurien kohtaamisesta kiinnostuneille lukuvinkiksi Olli Löytyn kirja Maltillinen hutu.
Olisi aika hienoa, jos paluumuuttajat saataisiin vapaaehtoispohjalta opastamaan uusia tulijoita. Jään odottamaan projektia :)
Hyvä nimi tuolla kirjalla, kuulostaa lupaavalta.
Maltillinen hutu...:)
Lähetä kommentti