Elämää lepoleirissä

Majoituimme kansallispuiston lepoleireillä, rest camp´eillä. Huoneet olivat hyvin varusteltuja, palvelutarjontaan kuului uima-allas, ravintola ja kauppa. Leirin aitojen sisällä saattoi olla turvassa suuremmilta villieläimiltä, mutta lepakoita, lintuja, koppakuoriaisia ja liskoja oli jopa huonetovereina. Elefantit ja muut suuremmat eläimet pysyivät kuitenkin leirin ulkopuolella vierailu­yrityk­sistään huolimatta.

Yhteisestä kylpyhuoneretkestäni lepakon kanssa ei valitettavasti saatu kuvaa. Mennessäni lavuaarin ääreen katseeni osui kylpyammeen pohjalla olevaan pieneen mustaan otukseen. Luulin eläintä ensin joksikin afrikkalaiseksi erityisen iljettäväksi sammakkolajiksi, koska kiiltävän mustat lepakon siivet vaikuttivat ensisilmäyksellä erehdyttävästi sammakon reisiltä. Juoksin kylpyhuoneesta kiljuen ”Iiiiik, siellä on sammakko”. Mies kuitenkin määritti lajin uudelleen, kääräisi lepakon pyyhkeen sisään ja laski ulos. Tämä oli jo toinen kerta elämässäni, että jaan kylpyhuoneen lepakon kanssa.

Leirien portit suljettiin illalla kuudelta ja avattiin aamukuudelta, jonka välisenä aikana kansallispuiston alueella ei voinut liikkua muuten kuin järjestetyillä retkillä. Puistossa autosta sai poistua merkityillä alueilla ja vartioiduilla taukopaikoilla. Shingwedzin leirin lähellä olevalla sillalla sai nousta autosta pois, keskellä siltaa oli kuitenkin raja, mistä eteenpäin ei saanut mennä. En huomannut rajaa, ja kävelin muutaman metrin kielletyllä alueella. Luke tuli nopeasti huomauttamaan, ettei sinne saa mennä ja että joku vuosi sitten leopardi oli hyökännyt sillalla turistin kimppuun kohtalokkain seurauksin.