Rautakauppapyhä

Kungens kurva on kauppakeskittymä Tukholman eteläpuolella, ja on saanut nimensä siitä, että kuningas Kustaa V:n auto ajoi ojaan niissä maisemissa vuonna 1946. Vähän myöhemmin paikalla avattiin huoltoasema, jonka nimeksi annettiin tuo Kungens kurva. Nimeen ei siis liity historian siipien havinaa, ellei sitten tapahtunutta voida pitää enteenä nykyisen kuninkaan liikennekäyttäytymiselle. Kyse oli paluusta syksyiseltä metsästysreissulta jahtikavereiden kera, ja ojanpohjalta siis lopulta löydyttiin.

Pari vuotta sitten suuntasimme lähes joka viikonloppu kohti Kungens kurvaa ostamaan huonekaluja, lamppuja, naulakoita ja kaikkia niitä muuton yhteydessä tarvittavia pikkutavaroita. Se riitti, nykyisin kynnys lähteä viikonloppuna ostoksille on korkea.Tänään piti tulevan keittiöremontin vuoksi lähteä rautakauppaan valitsemaan kaakeleita ja lattiaa. Keskustasta oli helppo ajaa virran mukana ulosmenotien kauppakeskittymään. Lattia melkein löytyi, kaakelit eivät, saimme sentään muutaman tarpeellisen hyödykkeen ostettua.

Muistan kyllä ajan, kun piti ottaa lapset mukaan joka ikiselle ostosreissulle. Nyt niitä ostoskärryissä kitiseviä pienokaisia kävi sääliksi. Sunnuntaipäivä, perheen laatuaikaa, ja siinä sitten istut ja ihmettelet, kuinka äiti ja isä valitsevat kaakeleita. Rauhoittelin mieltäni, että itse asiassa tuo on sitä elämän parasta aikaa, noin sitä pitää nuorten elääkin, rakentaa pesää. Samalla lapset oppivat vähän kärsivällisyyttä.

Työpäivät Ruotsissa ovat pitkiä, jos kaupat eivät olisi sunnuntaisin auki, niin kovin vähän jäisi ostosaikaa päivätyössä oleville. Mutta varmaan sunnuntaiostoksilla käyminen on osaksi myös tapa viettää vapaa-aikaa. En mielelläni usko, että pikkulasten kanssa lähdetään huvikseen ostoksille sunnuntaina, vaan kyseessä ovat välttämättömyyshankinnat. Niitähän lapsiperheessä riittää. Mutta tuntui kuin kaikki olisivat siellä, pujottelemassa liikenneympyröissä ja parkkipaikoilla, monet vielä peräkärryn kanssa