Ilokseni sain maanantaina tietää, että perjantai on vapaapäivä. Silloin juhlitaan Ramadanin loppumista, ja kansainvälisen järjestömme toimisto on kiinni. Tietoisuuteni ramadanin vietosta tuntuu kasvavan vuosi vuodelta, islam alkaa olla arkipäivää. Tosin ensimmäisiä kertoja havaitsin ramadanin olemassaolon joskus 1990-luvun alkupuolella. Silloin paastoaika sattui melko lähelle juhannusta, eivätkä Suomeen äskettäin muuttaneet muslimit vielä katsoneet paastopäivän kestoa Kairon kellojen mukaan. Nyt täällä Tukholmassa tunnelbanassa mainostettiin halpaa puheaikaa, soita halvalla koko ramadanin ajan.
Egyptin matkallamme ymmärsin, että islamin uskon symboli, puolikuu, näyttäytyy taivaalla ramadanin alkaessa. Sellaiselta puolikuu ei koskaan näytä Suomessa, ei vaikka olisi uuden kuun ensimmäiset päivät. Muuten paastokuukausi näkyi siellä milloin sylkeään kuivaavina riutuvan näköisinä kunnon muslimeina, milloin verensokerin laskusta kärsivinä kiukkuisina rähisijöinä. Parhaiten on kuitenkin jäänyt mieleen näky puiston penkillä, kun auringon laskiessa tuntemattomat ihmiset jakoivat aterian keskenään. Matkaoppaassa varotettiin palvelun hitaudesta ramadanin aikana. Moskeijat olivat ehkä täydempiä, ihmiset pukeutuivat juhlavasti ja ostivat enemmän ruokaa ja lahjoja.
No nyt sitten tuli jo mieleen, minkälaisissa oloissa muslimit juhliaan viettävät. Monet, jotka eivät ole konflikteissa kärsivissä kotimaissaan, viettävät juhliaan koti-ikävää potien paossa. Täkäläiset kaupat ovat kyllä hyvin varustautuneet muslimien juhlaan, tuttuja herkkuja löytyy, ja onneksi se teleoperaattori tarjoaa alennusta. Eihän joulukaan vieraassa maassa ole oikea joulu, sama varmaan on eidin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti