torstai 7. helmikuuta 2008

Paastoon putoaminen

Tämä nyt tuli vähän äkkiä, nimittäin paastonaika. Laskiaisrokkaa on vielä puoli kattilallista jäljellä, pullia ei paistettu, vaikka kermaa niitä varten ostin, ja bliniainekset ovat kaapissa. Mutta nyt ollaan jo paaston puolella, eilen oli tuhkakeskiviikko. Onneksi en ole ortodoksi, voin vähän joustaa, blinejä pitää syödä ainakin kerran vuodessa.

Joskus yli kymmenen vuotta sitten otin eräänä vuonna paaston vakavasti. Soin kevyesti vain kalaa ja kasviksia. Ryhdyin kävelemään töistä kotiin niinä päivinä, kun ei tarvinnut hakea lapsia päiväkodista. Olisi pitänyt hankkia paremmat kengät, sain rasitusvamman kantapäähän, mutta muuten yllättävän helposti kahdeksan kilometriä taittui, muistini mukaan silloin oli paljon aurinkoisia iltapäiviä. Yhtä tiukasti en ole sen jälkeen paastoaikaan suhtautunut, mutta koska pääsiäisen herkut maistuivat niin ihanilta oikean paaston jälkeen, olen yrittänyt yksinkertaistaa ruokailuja laskiaisen jälkeen joka vuosi.

Blineihin tarvittavien tattarijauhojen hankkiminen osoittautui tänä vuonna vaikeaksi, olin unohtanut mitä on tattari ruotsiksi. Vaikka kaupassa käyminen ruotsissa on suomalaiselle äärettömän yksinkertaista, kun lähes kaikissa tuotteissa on suomenkieliset tuoteselosteet, jauhohyllyn ääressä joutuu joskus ymmälleen. Vete, råg, korn ja havre - vehnä, ruis, ohra ja kaura on helppo muistaa, kun ei vain sekoita ohraa maissiin, mutta sitten on dinkel ja bovete - speltti ja tattari, joiden nimien muistamiseen on vaikea keksiä jotain sääntöä avuksi. Jos ei muista tuotteen nimeä, ei auta muu kuin mennä kotiin miettimään, koska kaupasta on turha kysyä tavaraa, jonka nimeä ei tiedä.

Varmaan lähes jokainen ruotsiin muuttanut suomalainen yhden kerran tilaa kahvilassa laskiaispullan eli semlan, kun yrittää saada frallaa, eli sämpylää. Sen yhden kerran jälkeen asian muistaa, sen verran hämmästynyttä ihmettelyä saa osakseen. Vielä kurjempaa, jos käy niinkuin ystävälleni, joka pyysi lapsen kaverin syömään semlaa, voi lapsiraukkaa miten pettynyt hän oli sämpylän eteensä saatuaan. Muuta hankalampaa leipomiseen liittyvää sanastoa on kesella, eli rahka, ja ruokasooda, josta ruotsissa käytetään nimeä bikarbonat. Eikä korvapuusti ole örfil vaan kanelbulle, kuten löytämässäni kirlahin blogissa suomenruotsin ja riikinruotsin eroja valotetaan.

3 kommenttia:

Virpi P. kirjoitti...

Oli aika hauskoja nuo Kirlahin kirjaamat eroavuudet. Ruotsia sen kummemmin koskaan puhuneena en ollut tiennyt, että suomenruotsi on niin erilainen kieli.

Sinulle on haaste: haluatko kertoa viisi helmiominaisuuttasi?

Krisu kirjoitti...

Jonkin sorttinen ruokapaasto ei kyllä olisi hassumpi ajatus näinä yltäkylläisyyden ja ylikilojen aikoina. Siihen lisäksi hiljentymistä ja vähemmän oravanpyörää?

-lea kirjoitti...

Katriina, kiitos haasteesta, tekee hyvää minulle miettiä moista!

Krisu, voi olla, että sama kuin ruoassa pätee muillakin elämänalueilla. Nauttii enemmän sellaisesta mistä on välillä luopunut, vaikka shoppailusta.

Lähdössä

Grenoble syyskuussa Nyt ei vaan ehdi kirjoittaa, Tai ehtii kyllä, to do -listoja ja tekstiviestejä. Ei ehdi ajatella, vaikka päässä sur...