Taivaan lintuja katselemaan

Olemme hankkineet malarialääkkeitä, hyttysmyrkkyjä ja aurinkovoiteita, ottaneet rokotuksia ja etsineet maastonvärisiä vaatteita, maanantaina lähdemme Gambiaan. Muiden lääkkeet ja rokotukset ovat kunnossa, minulle vain annettiin ehdoton kielto ottaa keltakuumerokotus. Enpä ollut moista ajatellut, ja suunnitelmissa on vielä retki Senegaliin, jonne ei saa matkustaa ilman rokotusta. En halua toista kertaa saada hyönteisten levittämää tautia, siksi kaikki varotoimet hyttysten pistojen estämiseksi otetaan käyttöön. Tietysti voisi ajatella, ettei salama iske kahta kertaa samaan paikkaan.

Alunperin olimme varanneet matkan Keniaan ajatuksena rantalomaa Mombasassa ja luontoretkiä sisämaahan. Vaalien jälkeen alkaneet levottomuudet aiheuttivat kaikkien seuramatkojen perumisen, ja piti keksiä vaihtoehtoinen kohde. Gambia tarjottiin vaihtoehdoksi, turvallinen, paljon lintuja ja myös hyvät rannat.

Monet Gambiassa käyneet ovat varoittaneet bumstereista, turisteja siipeilevistä ystävätarjokkaista, joista on vaikea päästä eroon. Kypsään ikään ehtinyt tätinikin meinasi menettää hermonsa niiden kanssa, joten ei voi laskea sen varaan, että ikä ja ulkonäkö suojaavat. Täytynee ottaa rennon ystävällinen ei-asenne, koska tarkoituksenani on viettää aikaa perheeni eikä bumstereiden kanssa. Kuulemma siellä voi palkata itselleen opas-bumsterin pitämään muut bumsterit loitolla. Pitänee ottaa selvää hinnoista. Systeemi vaikuttaa samalta kuin erilaisten kaupustelijoiden ammattietiikka intiassa, niin kauan kuin teet kauppaa yhden kanssa toiset eivät pyöri ympärillä.

Aikoinaan Intian matkalla jouduimme seurustelemaan kohtuuttoman paljon matkanjärjestäjän edustajan kanssa. Pienellä ryhmällä oli oppaana kolme brahmiinia, joiden mielestä emme osanneet edes hengittää oikein. Yksi heistä oli kuulunut Intian krikettijoukkueeseen, hän myös joogasi. Olisimme joogan harrastajina mielellämme kuulleet hänen hengitysohjeitaan, mutta siihen ei sitten löytynyt aikaa. Sitä vastoin kun Saddam Hussein hirtettiin juuri lomamme aikana, oppaamme vaativat minua tilille tästä hirveästä rikoksesta ihmisyyttä vastaan ammattini ja länsimaalaisuuteni vuoksi. Yritin analysoida heille kuolemantuomion kieltävän sopimuksen sitovuutta Irakiin nähden, Irak ei nimittäin ole mukana sopimuksessa niin kuin ei ole Intiakaan. Uudenvuoden aattoiltakin meni kinkeröidessä isäntien kanssa.

Lasten kasvaminen isoksi on osoittautunut matkustamista helpottavaksi tekijäksi. Kaksi isoa kaveria kantaa äidin matkalaukkuja, retkeilee ihan missä vain, ja aikataulujakaan ei enää tarvitse heidän kannaltaan ajatella. Olen jo huolissani, jaksanko sitten enää reissata, kun lapset eivät enää suostu lähtemään mukaan. Jatkoaikaa yhteisille retkille on tullut, kun viime kesänä kehitimme uuden käsitteen "äiti-poika-linturetket". Äitiä kestää vielä melkein aikuisenakin, etenkin jos saa lainata sen kameraa ja kiikareita.

Heijastuksia

Tässä heijastuvat Buckinghamin palatsin kuulumiset maailmalle. Valokuvatorstain aiheena oli tänään heijastuksia.

Lontoon kuulumisia

Blogilistalta kimposin lukemaan "Oh darling sweetiepie" -blogia, Lontoossa opiskelevan naisen sujuvaa jutustelua. Teksti toistelee monen ulkosuomalaisblogin kanssa samoja teemoja, arkipäivän käytännön eroja, eri kansallisuuksien yhteiseloa ja suomalaista maastamuuttoa. Näkökulma on raikas ja ote kirjoittamiseen ihastuttavan spontaani. Sopeutuminen uuteen ympäristöön, arjen rutiinien uudelleenopettelu, kielen justeeraminen paikallisille ymmärrettäväksi, kaikki maahanmuuttajat joutuvat kohtaamaan samat asiat, siksi blogitkin kertaavat samoja asioita. Onneksi se ei haittaa, yksi lukemisen suurista iloista on huomata, että ei ole kokemuksineen yksin.

Ilahduin Sweetiepie-blogin jutustelusta amerikkalaisista, jotka pitävät omaa toimintaansa standardin mukaisena, ja muiden erilaista näkökulmaa jotenkin virheellisenä. Mukavia muistoja erilaisista yhteistyöprojekteista toi mieleen kirjoitus tanskalaisista naisista, jotka tiukasti puolustavat kantaansa ja joiden kanssa on helppo ajautua rajuunkiin väittelyyn. Aivan. Kun ensijärkytyksestä selviää, niin suomalaisen ja tanskalaisen yhteistyöllä voi saada paljon aikaan. Tanskalaiset vielä somistavat kaiken näyttämään yhtä hyvältä tai paremmalta kuin on. Siksi Sampopankin yhdistyminen Danske Bankin osaksi voi olla suurempi menestystarina kuin ruotsalaissuomalaiset fuusiot, joissa erilaisten toimintakulttuurien aiheuttamat sisäiset ristiriidat jäävät käsittelemättöminä heikentämään työilmapiiriä.

Suomalainen aivovienti on havaittu myös Lontoossa. Nuoret lähtevät opiskelemaan tai töihin maailmalle, ja moni jää sille tielleen. Ehkä Suomikin hyötyy siitä, mutta eniten hyötyy kuitenkin vastaanottava maa. Ehkä tulevaisuudessa tullaan satsaamaan paluumuuttajien vastaanottoon, sen kuitenkin luulisi olevan helpompaa kuin kieltä ja kulttuuria tuntemattomien maahanmuuttajien kouluttaminen. Toisaalta suomalaisten käytäntöjen siirtämisessä maahanmuuttajille paluumuuttajat voisivat olla hyvä voimavara. Heille luulisi syntyneen kyky nähdä, mitä kaikkea joutuu opettelemaan alusta, kun ryhtyy elämään uudessa kulttuurissa.

Vaiettu kansa

Kemppinen on löytänyt blogiinsa Ruotsalaisen tiikerin kuvan. Itselläni on muutama mieluinen Tiger of Sweden -merkkinen vaate. Vadelmavenepakolaisesta opin, että koska sana 'tiga' merkitsee vaikenemista, nimen voi kääntää myös Ruotsin vaikenijaksi. Ruotsissa puhutaan paljon, mutta osataan myös vaieta. Eilisessä Hesarissa oli iso juttu Ruotsissa vaikuttavista suomalaisista. Eipä uskoisi, että heitä on niin paljon. Virallinen ruotsi vaikenee ruotsinsuomalaisista.

Ruotsissa televisio lähettää suomenkieliset uutiset, radiossa kuuluu sisuradio ja kaupallisilta TV-yhtiöiltä voi tilata TV Finlandin. Muuten ruotsissa ollaan kuin suomalaisia ei olisi olemassakaan. Äidinkielen opetus suomalaisille on katoava ilmiö, suomenkielisiä kirjoja, lehtiä, elokuvia ei löydy. Suomenkielinen teatteri on muutaman pikkuryhmän varassa, eivätkä isot teatterit ota ohjelmistoonsa suomalaisia näytelmiä edes ruotsiksi esitettyinä. No myönnetään, lähikirjastossa on mielenkiintoinen suomalaisten kirjojen kokoelma, ehkä viitisenkymmentä nidettä, esimerkiksi vallankumouslaulut voi lainata suomenkielisinä.

Viime viikolla miehelle tuli laaja kysely, jossa kysyttiin, mitä medioita hän seuraa. Kyselyssä oli luetteloitu viitisenkymmentä televisiokanavaa, muttta ei vain TV Finlandia, jota Ruotsissa katsotaan innokkaasti. Sen sijaan useita muita ulkomaisia kanavia oli listalla. Jättämällä suomalaiskanava pois koko kyselystä saadaan ihan tutkimuksen keinoin vahvistettua, ettei suomalaisia kanavia katsota Ruotsissa.

Tukholman seudulla koteihin jaetaan monta kertaa vuodessa Vårdguiden. Oppaassa kerrotaan, miten voi saada tietoa terveyspalveluista omalla kielellään, serbiaksi, arabiaksi, bosniaksi ja kroatiaksi. Missään ei kerrota, miten saa tietoa suomeksi. Kuitenkin kaikilla terveysasemilla tuntuu olevan suomalaisia töissä, olen useammankin kerran asioinut täällä suomalaishoitajan kanssa, ruotsiksi.

Vähän aikaa sitten Västermalmsgallerian lehtikaupasta löytyi useita suomalaisia viikkolehtiä. Löydöstä ilahtuneena ostin Annan, kassalla maksaessani kiittelin, miten mukavaa on, kun löytyy suomalaisia lehtiä. Myyjä kertoi, että hän ihan kokeeksi otti muitakin lehtiä myyntiin, kun iltapäivälehdet ja Helsingin sanomat myyvät niin hyvin. Ehdotin hänelle, että hän laittaisi näkyville kyltin, että he myyvät suomenkielisiä lehtiä. Seuraavan kerran lehtitelineeseen oli kiinnitetty pieni käsinkirjoitettu lappu, ruotsiksi. Hyvä alku.

Edit: Löysin vielä aiheeseen liittyvän tilastokeskuksen artikkelin. Mielenkiintoista luettavaa, sen mukaan suomalaiset ovat vahvasti luomassa Ruotsin inhimillistä pääomaa, ulkomaalaistaustaisista korkeakouluopiskelijoista 36 %:lla on suomalaistausta, kun vastaava osuus koko ulkomaalaisväestöllä on 16 %. Tohtorikoulutettavista osuus on vieläkin suurempi.

Naistenpäivää

Shampanja-aamiainen on nautittu, lehti luettu ja naisten päivän vietto voi alkaa. Jos tämä nainen olisi siivonnut viikolla, olisi voinut vaikka lähteä tekniikan museoon, jonne naisilla on tänään vapaa pääsy ja jossa esitellään naisten innovaatioita. Koska sain viikon kulumaan ihan vain leipoen, pyykkien pesten ja lueskellen, naisten innovaatiot jäävät tänään näkemättä. Kaupasta lähden etsimään raparpereja, illalla syödään marenkihunnutettua raparperitorttua.

Keksinnöistä tuli mieleen lukioaikainen pila, johon rakkaan serkkuni kanssa syyllistyimme. Meillä oli oikein mukava uskonnonopettaja, joka otti hyvin vakavasti tehtävänsä, ja joskus suorastaan tankkasi asioita päähämme. Lukion toisella luokalla ollessamme hän opetti meille, mitkä ovat ihmiskunnan merkittävimmät keksinnöt. Alaluokkalaiseen tapaan hän pyysi meitä kirjoittamaan tietämiämme suuria keksintöjä taululle. Katsoimme toisiamme kyllästyneinä. Sitten välähti, teimme työnjaon ja riensimme ensimmäisinä kirjoittamaan taululle tietämiämme suuria keksintöjä. Kävelimme takaisin pulpetteihimme ja jäimme odottamaan kommentteja. Tuskin olimme ehtineet takaisin paikoillemme, kun opettaja jo hinkkasi sienellä aivoituksiamme taululta. Vastoin odotuksiamme kukaan ei nauranut, vaikka meistä oli vitsikästä käydä kirjoittamassa suurten keksintöjen joukkoon 'vetoketju' ja 'hakaneula'.

Aamun lehteä oli mukava lueskella, Dagens Nyheterissä oli iso juttu norjalaisesta toimittajasta Åsne Seierstadista. Pidin hänen Bagdadin tapahtumia Irakin sodan aikana kuvaavasta kirjastaan, Kabulin kirjakauppias oli myös herkullinen lukukokemus. Nyt on ilmestynyt hänen kirjansa Tsetseniasta, jonka aion lukea heti kun vain jostain löydän. Itse Kabulin kirjakauppias suuttui Seierstadille siitä, kuinka hänet oli kuvattu. En muista kirjasta kirjakauppiaan persoonaa, mutta muistan tarinat vähemmän kauniista ja lahjakkaasta tyttärestä, jonka naimakaupan järjestäminen vaati perheeltä kaikista vaatimuksista luopumista, ja Burkhan alla eläneen tytön D-vitamiinin puutoksen.

Toivottavasti Tsetsenia-kirjastakin löytyy naisnäkökulmaa. Tapasin kerran ikäiseni tsetsenialaisnaisen, joka oli joutunut perheensä kanssa pakenemaan konfliktia. Olin mukana, kun viranomaiset kyselivät hänen terveydestään. "Kyllä minä olen terve, kaikin puolin, enkö minä näytäkin terveeltä?". Katsoimme kaikki virkaihmiset meikittömiä huivin kehystämiä kasvoja, villatakkiin ja pitkään hameeseen verhottua olemusta, ja nyökyttelimme. Että hän näyttikin terveeltä ja hyvävointisilta. Sitten häneltä kyseltiin, mitä suunnitelmia hänellä on työn suhteen. " No, perhe tietysti vie oman aikansa, mutta olen kuullut, että kesällä täällä Suomessa on aivan ihanaa, metsissä sieniä ja marjoja, kyllä täällä on varmasti paljon tekemistä minulle". Missäköhän hän mahtaa nyt paukutella kangaspuita, olisi hauska tietää.

Mitä jäi käteen?

"Kruununjalokivi on ryöstetty" valitti lehtiotsikko, kun nopeasti silmäilin Suomen matkan aikana eteisen lattialle kerääntyneitä lehtiä samalla kun pakkasin niitä paperinkeräykseen vietäväksi. Maailman tehokkain (?) kuorma-autovalmistaja Scania päätyi Volkswagenin käsiin, kun Wallenbergit myivät osakkeensa. VW sai näin haltuunsa yli 2/3 Scanian määräysvaltaan oikeuttavista osakkeista.

Mutta ei siinä vielä kaikki, kyseessä ei ollutkaan reilu kauppa, vaan ison rahan junailema "klippen", jossa pienomistajat ja jopa ruotsalaiset eläkerahastot ja sijoitusyhtiöt saivat huomata arvioineensa tilanteen väärin. Kauppa ei ollut odottamaton, mutta sen vaikutus osakkeen kurssiin yllätti. Volkswagenin ei tarvinnut tarjota samaa hintaa kaikille osakkaille, vaan 20 % päivän kurssin ylittänyt tarjoushinta kohdistettiin vain Wallenbergien hallinnoimalle sijoitusyhtiö Investorille ja Wallenbergien säätiölle.

Oikeastaan pienosakkeiden aseman Scaniassa olisi pitänyt olla ainakin isojen sijoittajien tiedossa. Volkswagen oli saanut joskus aikaisemmin luvan poiketa normaalista velvollisuudesta ulottaa tarjous koskemaan kaikkia osakkeita ja osakkeenomistajia, kun omistusosuus oikeuttaa määräysvaltaan yhtiössä. Pienomistajien suojaksi tarkoitettu sääntelymekanismi ei nyt toiminut, koska itse Aktienämnden oli antanut luvan poiketa siitä. Iso päätös, kun kyse ei ollut pikkurahoista eikä pienistä omistajatahoista. Ei olisi kivaa virkamiehenä löytää allekirjoitustaan tuon päätöksen alta.

On mielenkiintoista nähdä, miten tätä jälkipyykkiä hoidetaan. Alkuun reaktiot olivat ympäripyöreitä, osakkeenomistajien erilainen kohtelu koettiin jotenkin häiritseväksi. Nyt kysytään, että miksi Volkswagenille myönnettiin poikkeuslupa. Vastaus on niin kummallinen, että siksi, kun sillä jo ennestään oli yli 30 % määräysvallasta. Nopeimmat ovat jo esittäneet Lex-Scaniaa, ettei sama toistuisi. Vielä mitättömämmäksi piensijoittien osakkeiden arvon tekee se tosiasia, että VW:n pitkälti omistama MAN omistaa vielä 17 prosenttia Scanian määräysvallasta. Lohdutukseksi saksalaiset ovat sentään luvanneet, että pääkonttori säilyy Ruotsissa, tässä vaiheessa lienee parasta uskoa, että ikuisesti.

Teatteriin vai luistelemaan?

Valinnan vaikeus oli viime viikon valokuvatorstain aiheena. Kumpi olisi kivempaa?

Väliaikatietoja ja selityksiä

Blogi ei päivity ja entisetkin postaukset katoavat, mistä on kyse? Perheessämme tuntuu jokaisella olevan jokin uusi suunnitelma, minkä vuoksi retkeillään Ruotsin ja Suomen välillä ja muuallakin. Kun kaiken reissailun välissä sitten aikaisin lauantaiaamuna pääsin blogille, tulin hyväksyneeksi kommentin, joka sisälsi epäilyttävän suorittavan tiedoston. Jotta ehtisin poistaa kommentin ennen kuin kukaan muu avaa sen, poistin kiireesti koko kurssimeemin, johon olin myös haastanut pari blogikollegaa. Pahoittelen moista sähläystä.

Aloitan hiihtolomakauden jälkeisen elämän purkamalla kassit ja leipomalla. Minulle nopein tapa palautua päiväjärjestykseen on järjestää kaaos keittiöön. Karjalanpiirakat sekä sekoittavat keittiön että palauttavat perusasioiden äärelle. Vain muutama ainesosa, paljon työvaiheita ja monenlaista näpertelyä, mutta tekemällä syntyy valmista. Työ ei jää keskeneräiseksi eikä valmiita tuloksia tarvitse ripustaa seinille. Ehkä muutama piirakka päätyy pakastimeen asti, mutta pakastinta siivotessa ei koskaan löydy ylivuotisia karjalanpiirakoita.