Urautunut blogilistan seuraamiseni on nyt keskeytynyt palvelun sekoamisen vuoksi, joten löysin vihdoin tieni ruotsalaiseen blogiportaaliin. Lähdin etsimään arkihavaintoja ikäryhmässä 51-60, ja jo toisena löytynyt deep.edition tarjosi erinomaisen postauksen aiheesta Englan murha ja kollektiivinen suru. Helluntaina televisio lähettää täällä suorana lähetyksenä murhatun ja metsätielle jätetyn kymmenvuotiaan Englan hautajaiset.
Pitäisikö television julkisen palvelun tuottajana tarjota ihmisille mahdollisuus oman ahdistuksensa lievittämiseen ja läpityöskentelyyn näyttämättä toisten ihmisten yksityistä tilaisuutta? Kun Suomessa aikoinaan televisioitiin murhattujen poliisien hautajaiset, tuli kummallinen "pitäisikö-minun-nyt-katsoa-olo". Silloin asiaa perusteltiin kai poliisin virka-asemalla, mutta en muista aikaisemmin havainneeni yhtä vahvaa median välittämää kollektiivista surua Suomessa.
Viime aikoina Ruotsia ovat puhuttaneet monet lapsiin ja nuoriin kohdistuneet rikokset, pikkupaikkakunnat Rödeby, Arboga ja Stjärnsund ovat nousseet ihmisten tietoisuuteen paikkoina, joissa lapsia on kuollut väkivallan uhreina. Englaa pidetään nyt Ruotsin televisiossa symbolina lapsen suojattomuudelle ja turvattomuudelle, siksi poiketaan aiemmasta linjasta olla näyttämättä yksityisiä hautajaisia. Myös Englan etsinnöissä avustaneet lukuisat ihmiset voivat samalla television kautta olla mukana hautaamassa löytynyttä Englaa.
Rödebyn tapauksessa nuorisojoukon terrorisoiman perheen isä menetti hermonsa eräänä lauantaiyönä ja ampui pihalleen tulleita nuoria kohti haulikolla, seurauksena 15-vuotias poika kuoli, 17-vuotias sai hengenvaarallisia vammoja. Sitä ennen poliisi ei ollut reagoinut perheen useisiin ilmoituksiin kotirauhan häirinnästä. Jutusta tuli tänään tuomio, syytetty vapautettiin kokonaan, koska hänen ei psyykkisen tilansa vuoksi voitu katsoa olleen syyllinen rikokseen. Hän ei joudu myöskään psykiatriseen hoitoon, koska hän ei ole enää syyntakeettomassa tilassa.
Englan murhaajan olisi voinut saada telkien taakse jo aikaisemman murhan vuoksi, jos vain virka-apupyyntö DNA-testauksesta ei olisi hukkunut jonnekin poliisilaitoksella. Rödebyssä poliisin lisäksi sosiaalitoimi on joutunut miettimään, mitä olisi voinut tehdä toisin. Nyt saatu tuomio herättää kysymyksen, onko kollektiivinen syyllisyys vaikuttanut oikeuden harkintaan. Vapauttavan tuomion perustelut ovat erikoiset, asiaa käsitellään vielä pitkään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lähdössä
Grenoble syyskuussa Nyt ei vaan ehdi kirjoittaa, Tai ehtii kyllä, to do -listoja ja tekstiviestejä. Ei ehdi ajatella, vaikka päässä sur...
-
Välillä pitää käydä shoppailemassa, jotta tietäisi mitä taloudesta puuttuu. Erityisen hyvin piilevät tarpeensa saa selville Lidlin vaihtuvan...
-
Valokuvatorstain 100. haaste on jo keväällä esitetty kesämyrskyhaaste. Nämä pilvet olivat vaikuttavat, mutta myrsky ei hyökännyt päälle, va...
-
Viikon uutisia vaivasi yllätyksettömyys. Victorian kihlauksesta ei nyt sitten tarvitse kysyä joka haastattelussa, ja perheen nuoremmatkin si...
5 kommenttia:
Jag förstod ingenting men tack för länkjuicen.
Hej deep.ed,
Kanske skulle jag översätta det här på svenska. I början prisade jag vad du skrev om Englas begravning, och till slut frågade jag om det var den kollektiva skulden varför Rödebydomen blev helt friande.
Paula? :) Får väl testa att översätta med Googles nya mojäng eller nåt :)
gick sådär: http://translate.google.com/translate?u=http%3A%2F%2Fwhatsoever-sowhatever.blogspot.com%2F2008%2F05%2Fkollektiivinen-ahdistus.html&hl=sv&ie=UTF8&sl=fi&tl=sv
Tack för länktips, här får du översättningen. Bra övning för mig att skriva någonting på Svenska :)
Eftersom jag inte kunde fortsätta surfa i blogglistan för att det har blivit knäpp, hittade jag äntligen vägen till den svenska bloggportalen. I klassen vardagsbetraktelser, åldersgruppen 51-60, redan den andra matchen deep.edition erbjöd ett utmärkt inlägg av mordet av Engla och den kollektiva sorgen. I pingsten ska SVT direktsända begravningen av 10-årig Engla som mördades och lämnades på skogsvägen.
Skulle SVT som offentlig tjänsteleverantör sända en privat begravning för att erbjuda människor möjlighet att lindra och genomarbeta sin ångest? När för tio år sedan i Finland sändes begravningen av två mördade poliser, fick jag en märklig ”ska-jag-nu-titta-på-det-här-känsla”. Vid den tidpunkten sändningen var berättigad på grund av polisens officiella roll, med för mig var det den första gången jag uppmärksammades fenomenet den kollektiva sorgen förmedlat av median.
Nyligen har man diskuterat mycket i Sverige om barn och ungdomar som har dött som brottsoffren. Små orter som Rödeby, Arboga och Stjärnsund har kommit till allas kännedom därför att barn har dött där som offer för våld. SVT avviker från den tidigare linjen inte visa privat begravning därför att Engla betraktas som en symbol för barnets utsatthet och värnlöshet. Dessutom får de människor som bidragit till sökandet av Engla vara med att begrava henne.
I Rödeby pappan i familjen som terroriserades av mopedgänget tappade fattningen en lördagsnatt och sköt mot ungdomar med ett hagelgevär, en 15-årig pojke dog och en 17-åring fick livshotande skador. Innan dessa händelser polisen hade inte reagerat på familjens anmälningar om trakasserier. I dag kom domen i fallet, den åtalade pappan släpptes helt eftersom han inte var i en sådan psykisk tillstånd att han kunde anses som skyldig till brottet. Och eftersom han inte längre är otillräknelig dömdes han inte till rättspsykiatrisk vård.
Englas mördare skulle ha kunnat hamna bakom lås och bom redan tidigare på grund av mord om begäran om tjänstehjälp i form av DNA-test inte hade försvunnit på polisstationen. I Rödeby har både polisen och socialtjänsten skäl att överväga vad skulle ha gjorts annars. Frågan uppstår om den kollektiva skulden har påverkat domen. Resonemangen till domen är speciella och den kommer att diskuteras under en lång tid.
Lähetä kommentti