Harvoin kunnon ylläpitäminen ja kulttuurin harrastaminen onnistuvat samanaikaisesti. Eilen rehkiessäni kuntosalilla katsoin samalla televisiosta ruotsin arvostetuimman runoilijan Kristina Lugnin haastattelua. Hän on tullut tunnetuksi runojensa ja teatterin tekemisen lisäksi siitä, että vuonna 2006 hänet valittiin Ruotsin akatemian jäseneksi. Tiedättehän sen konklaavin, jonka sihteeri Horace Engdahl, Ruotsin armeijan tulkkikoulussa venäjää opiskellut kirjallisuuden professori, tulee painavien kaksoisovien raosta lukemaan paperista kuka on saanut kirjallisuuden Nobelin palkinnon.
Ruotsin akatemian suuri tehtävä on pitää yllä ruotsin kielen puhtautta. Siksi se julkaisee omaa sanakirjaa. Jos tulee epäselvyys, voiko ruotsiksi sanoa vaikka 'trettioåren' tarkoitettaessa ikävuosia 30-39, kaivetaan Ruotsin akatemian sanakirja esille. Tänä aamuna DN vastasi lukijapalautteeseen, että tjugoåren on ollut Ruotsin akatemian sanaluettelossa jo vuodesta 1950. Täysin vastaansanomaton argumentti ilmauksen oikeellisuuden puolesta sitä anglismiksi epäilleelle lukijalle.
Kristina Lugn sopii loistavasti kielen puhtauden ylläpitäjäksi, hänen runonsa ovat selkeitä ja niistä paistaa ajatuksen kirkkaus. Myös hänen puhettaan on mukava kuunnella, hiljalleen pudoteltuja selkeitä lauseita ja ajatuksia. Ulkonäöltään Kristina on myös ihastuttavan puhtoinen, runsaat punertavat pitkät lettikiharaiset hiukset kehystävät ystävällisen näköisiä kasvoja. Haluaisin itse näyttää hieman vanhempana Kristina Lugnilta.
Eilisessä haastattelussa Kristina Lugn puhui blogeista. Hänestä on vaarallista miten paljon ihmiset paljastavat itsestään blogeissa. Hänestä itsestään harva tietää mitään olennaista, vaikka hän on ehtinyt julkaista lukuisia runokokoelmia ja hänen monia näytelmiään on esitetty teattereissa. Ihmiset eivät tiedä esimerkiksi sitä, onko hänellä sisaruksia. Hänen mielestään blogikirjoittelu on myös erittäin epämielenkiintoista, ointressant. Kuka nyt haluaa lukea toisten päiväkirjoja?
Bloggaajana en hyväksy noin yksisilmäistä näkemystä blogeista. Mistä lähtien blogit ovat olleet totta? Kirjoittaessa on aika vaikea pitää kiinni ehdottomasta totuudesta, jos haluaa saada aikaan luettavaa. Blogikirjoittamisen helppous on juuri siinä, ettei olla kuvaamassa mitään absoluuttista asiaintilaa, pääasia ei ole totuus vaan tekstin tuottaminen. Ihmisten näkemykset itsestään ja elämästään ovat harvoin tosia, useimmat bloggaajat tietävät sen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lähdössä
Grenoble syyskuussa Nyt ei vaan ehdi kirjoittaa, Tai ehtii kyllä, to do -listoja ja tekstiviestejä. Ei ehdi ajatella, vaikka päässä sur...
-
Välillä pitää käydä shoppailemassa, jotta tietäisi mitä taloudesta puuttuu. Erityisen hyvin piilevät tarpeensa saa selville Lidlin vaihtuvan...
-
Valokuvatorstain 100. haaste on jo keväällä esitetty kesämyrskyhaaste. Nämä pilvet olivat vaikuttavat, mutta myrsky ei hyökännyt päälle, va...
-
Viikon uutisia vaivasi yllätyksettömyys. Victorian kihlauksesta ei nyt sitten tarvitse kysyä joka haastattelussa, ja perheen nuoremmatkin si...
3 kommenttia:
Hei! Olen haastanut sinut blogissani. Käy tsekkaamassa: http://ajatukset.blogspot.com/2008/02/kurssihaaste.html
t. maria
Vuosien polkkakokemuksen perusteella ajattelisin, että ko. henkilö alkaa pian itsekin blogata. Näin on käynyt aiemminkin. (Jotkut ihmiset ovat kai tyypiltään sellaisia, että ennen päätöksen tekoa heidän täytyy asiaa vastustaa ennen kuin he voivat mennä siihen mukaan - kyökkipsykologiaa:) Hyvä esimerkki on kirjailija Seppälä. Lähipiiristä löydän lisää. Siitä puhe mistä puute :) -ruu
Maria, kiitos vain, asia on hautumassa :)
Ruu, sinäpä sen sanoit. Harvoinkos niin käy, että kun joku asia kiehtoo, siihen perehtyminen aloitetaan kritisoimalla :)
Lähetä kommentti