Unelmat kantavat. Joskus jaksoin soimata itseäni ainaisesta suunnittelusta ja kehittelystä, mitä voisi tehdä sitten, kun lapset ovat muuttaneet omilleen, ei tarvitse käydä töissä, ollaan eläkkeellä. Nyt suunnittelen oikein luvan kanssa. Mistä ihmeestä sitä keksii mitään tekemistä toimettomuuden iskiessä, jos ei ole suunnitelmaa? Mielellään pitää olla suunnitelma sekä onnistumisen että pieleen menon varalta, ja ehkä kolmas skenario siltä väliltä.
Ihmiset kuulemma haihattelevat kaikkea, kun eivät halua elää tätä päivää. Tarvitseeko arkea elää mieli tiukasti kiinnittyneenä työhön, kaupassakäyntiin, pyykkivuoroon? Olisinko voinut elää tämän päivän paremmin, jos en olisi kuluttanut aikaani television edessä haaveillen. Ehdottomasti. Tämä työhuone vaatisi siivousta, kiitoskortteja pitäisi lähetellä, ja keittiötä voisi aina siivota tarkemmin. Huomenna elän tätä päivää.
1 kommentti:
Kyllä suunnitella pitää. Suunnittelu pitää hengissä arjen keskellä!
Lähetä kommentti