Vanha tuttu kertoi tekevänsä selvitystä ilmastonmuutoksen vaikutuksesta pakolaisuuteen. Äärimmäiset sääilmiöt aiheuttavat jo nyt pakolaisuutta, ihmiset taistelevat vähistä luonnonvaroista, kuivuus pakottaa siirtymään paremmille viljelysmaille, tai he väsyvät jatkuviin tulviin, ja haluavat rakentaa tulevaisuuden turvallisemmille asuinseuduille.Ilmastonmuutoksesta tulisivat kärsimään ennestään kuivat alueet, kuten Afrikan sarvi, joka on jo nyt ollut vuodesta vuoteen otsikoissa, useimmiten sotimisen, mutta myös kuivuuden ja rankkasateiden aiheuttamien tulvien vuoksi. Myös usein toistuvista tulvista kärsivän Bangladeshin ihmiset joutuvat entistä useimmin kiipeilemään katolle ja puihin vedennousua pakoon, mikäli ilmastonmuutosskenaariot toteutuvat, elleivät muuta ylevimmille maille.
Pakolaisuus on myös uhka ympäristölle. Jopa satojen ihmisten pakkautuminen pakolaisleireille, joissa ei ennestään ole vesihuoltoa, viemäröintiä ja sähköjä johtaa helposti alueen luonnonvarojen riistämiseen ja saastumiseen. Eläimet joutuvat luovuttamaan elinympäristönsä ihmisille, kasvusto tallaantuu tai käytetään polttopuuna. Siksi kehitysyhteistyövaroja käytetään myös pakolaisia vastaanottavien alueiden ennallistamiseen. Vesijohdot vedetään uudelleen paikallisia asukkaita hyödyntämään, istutetaan puita ja kasveja, käymälät haudataan maahan. Viime aikoina on oltu huolissaan sumuisten vuorten gorilloista, joiden asuttamia metsiä yritetään estää haihtumasta savuna ilmaan.
Matkustipa ihminen sitten huvikseen tai pakotettuna, ympäristö kärsii. Me matkustamme fossiilisia polttoaineita käyttäen, eikä niitä jälkiä voi korjata. Ei tule ennallastamisohjelmaa, joka siivoaa jäljet. Ympäristövaikutuksia on helppo arvioida, kun puoli miljoonaa ihmistä pakkautuu muutaman sadan hehtaarin alueelle. Kun sama määrä ihmisiä matkustelee sinne tänne, kuluttaa ja saastuttaa, jossain joku tutkija tekee arvioita, mutta tieto ei tavoita niitä, jotka asialle voisivat jotain tehdä. Dagens Nyheterin sivuilta voi käydä tutkimassa, kuinka paljon omat matkat luontoa rasittavat. Sieltä löytyy myös kätevä keino keventää omaatuntoaan vaikka osallistumalla jalkapumppujen hankintaan Intian maaseudulle.
Tämä postaus oli panokseni Blog action dayn tempaukseen.
2 kommenttia:
Odotan sitä päivää, jolloin ensimmäinen saari tai rannikko jää nousevan merenpinnan alle, ja asukkaiden on löydettävä uusi koti jostain muualta. YK:ssa kyseltäisiin, kuka ottaisi vastaan muutama tuhat tongalaista? Luulenpa, että sitä ennen ei maailmalla tajuta ympäristöpakolaisuuden merkitystä.
Niin kauan kuin kyse on tuhansista, asia varmaan hoituu, onhan niitä irakilaisiakin nyt pari miljoonaa naapurimaissa. Mutta elinolosuhteiden vaikeutuminen voi ensin ilmetä lisääntyvinä konflikteina, ja ympäristöpakolaisuus näyttäytyy sellaisenaan vasta myöhemmin, ja sitten ehkä puhutaan kymmenistä miljoonista ihmisistä.
-terv. whatsoever
Lähetä kommentti