Työmatkan varrella on amerikkalaisten kirjojen kauppa "New York Stories", jossa on houkutteleva näyteikkuna ja mukavan pieni mutta kattava valikoima kirjoja. Pari viikkoa sitten perjantai-iltana ostin sieltä pari pokkaria, ja tulin samalla liittyneeksi kirjakerhoon. Sain mukaani määritelmän, mitä tarkoittaa kuulua joukkoon "Anonyymit ylilukijat - Anonymous overreaders".
En itse asia lue kirjoja kovinkaan paljon, ja elämässäni on ollut pitkiä jaksoja, jolloin kirjat eivät ole lainkaan houkuttaneet. Mutta yhdessä asiassa olen toivoton. Luen kaikkea käsiini osuvaa, muropakettien kyljet, kaikki mahdolliset lippuset ja lappuset, odotushuoneiden vanhat lehdet, hyvää kirjallisuutta ja huonoa kirjallisuutta ja kaikkea siltä väliltä.
Tänä viikonloppuna olemme raivanneet keittiötä tulevaa remonttia varten. Hidasta hommaa. Pitää tarkistaa kaikki laatikoihin säilötyt vanhat lehdet, netistä printatut reseptit ja koulusta tuodut erilaiset lippuset ja lappuset, onko niissä jotain tarpeellista vai voiko ne heittää pois. Sinällään se ei ole niin aikaa vievää, mutta kun samalla vähän väliä unohtuu lukemaan jotain mielenkiintoista, niin ei tule valmista ei. Aivan voimaton en riippuvuuteni edessä sentään ole. Sain tungettua lehtikorin pohjalta löytyneen viime jouluaaton päivälehden avaamattomana paperinkeräykseen. Eikö olekin jo syytä onnitella itseään?
2 kommenttia:
Tunnen ilmiön ja se on rasittavaa. Kun pitää lukea Pirkka-lehti kannesta kanteen ennen kuin voi heittää pois. Selata tarkasti kaikki mainokset ja apteekin ilmaislehdet, jos niissä vaikka olisi jotakin hyödyllistä. Lomamatkoilla onkin siksi parasta juuri informaatiotulvan erilaisuus: ei lehtien, mainosten ja television pakkopullaa vaan uusia elämyksiä ja kokemuksia.
Kiitos vertaistuesta, tunnustan vielä viettäneeni yhden loman lukien sanakirjan kanssa Kanarian saarilla ilmestyvää päivälehteä. Jakoivat ilmaiseksi hotellihuoneeseen:/
Lähetä kommentti