Kesän mentyä

Syksyn viimeisiä lämpimiä päiviä on voinut viettää hyvillä mielin. Kesän kuluessa ehdittiin mökkeillä, käydä Lapissa, viettää rippijuhlia ja jopa veneillä. Ystäviä ja sukulaisia nähtiin, lapsetkin saatiin houkuteltua mökille, kaikki neljä, omat ja miehen, tosin vain yksi kerrallaan. Muurinpohjalettuja paistettiin, syötiin rapuja ja nuori mies kehitteli kaikkien kehuman suklaa-vadelmakakun. Kesässä oli monta huippuhetkeä, perinteeksi muodostunut yöretki järven taakse Lapissa, venematka Astuvansalmelle elokuun alun tyynenä iltana ja ne ihanat juhlat lapsen onnistuneen rippileirin jälkeen.

Nyt sitten on palattu paperien pariin työelämään. Ensimmäinen viikko meni uuteen elämänrytmiin totutellessa, mutta onneksi sopeutumiskykyä vielä löytyy. Työn sisällössä ei ole mitään ihmeempää uutta, raamit ovat vain erilaiset. Olen lueskellut kommentteja ja raportteja, ja suorastaan ahminut tietoa. Olisi niin paljon kaikkea mielenkiintoista tutkittavaa mitä ei ole koskaan aikaisemmissa työelämän vaiheissa ehtinyt kuin hieman pöyhäistä. Tästä alkuinnostuksesta kannattaa ottaa kaikki irti, etenkin kun ei tiedä, kauanko sitä kestää, siis innostusta ja työtä.