Eläkeläisten huveja

Mitä ihmettä sitä tekee sitten eläkkeellä ollessa, kun jo nyt keski-iän vuosina juoksee eläkeläisten riennoissa? Ei, emme käyneet bingossa eilen, mutta varmaan sinnekin vielä ehdin ennen viiskytvuotispäiviä. Kävimme ihailemassa jättilumpeen kukintaa Viktoriaanisessa kasvihuoneessa. Emme olleet aivan nuorimpia, jotkut olivat sentään ottaneet lapsenlapset mukaansa. Mutta olisi ollut kotoisampi olo, jos olisi jo ehtinyt harmaantua kunnolla.

Jättilumme (Victoria amazonica) on Amazonaksen kasvi. Sen lehtien halkaisija voi olla jopa puolitoista metriä. Paksut, luonnollisissa kasvuoloissa maljamaisesti käpertyvät lehdet voivat kannatella jopa 70 kilon painoa. Lumpeen siemeniä ravinnoksi keräävät naiset siellä Etelä-Amerikassa laittavat kuulemma sylilapsen nukkumaan lumpeenlehdelle työskentelyn ajaksi.

Jättilumpeen kukintaa pääseen katsomaan illalla opastuksen kanssa kesäkuussa ja elokuussa, yhtenä iltana tietyllä aikavälillä. Nyt tämän vuoden kesäkuussa se oli eilen illalla, minkä sai tietää aikaisintaan toissapäivänä. Kukinta kestää pari päivää, ensimmäisenä iltana kukka on valkea ja vaatimattoman näköinen, toisena iltana se hohtaa kauniin korallinpunaisena.

Lumpeen kukinnan esittely tapahtui botanistisesti ja havainnollisesti. Lummelammikon keskellä kahluuhousuissa seisova kasvihuoneesta vastaava botanisti pinosi multasäkkejä 65 kilon edestä jättilumpeen lehdelle, esittelyn lopuksi hän katkaisi upean kukinnon irti varrestaan ja halkaisi sen, jotta kukan rakenne selviäisi mahdollisimman tarkasti kaikille paikalle tulleille. En suosittele tapahtumaa romantikoille.