Eilen illalla keinutti, keittiö heilui, sänky heilui, vaikka olinkin jo tukevasti maan kamaralla Tukholman saaristossa vietetyn päivän jälkeen. Vein vieraani lounasristeilylle, taas unelmien saaren Möjan ympäri. Oli Ruotsin kansallispäivä, kaupat kiinni ja keskustaan odotettiin kahakoita äärioikeiston marssin vuoksi. Emme olleet ainoat, jotka suunnistivat vesille vapaapäivän viettoon, ja voisiko sen paremmin kansallispäivää juhlia? Alkukesän saaristoluonto kauneimmillaan, auringonpaistetta ja hyvää ruokaa.Aloimme jo miettiä, eikö Suomen itsenäisyyspäivää voisi jollain syyllä siirtää kesäkuun alkuun. Olen monta kertaa säälinyt niitä puolustusvoimien torvensoittajia, seistä nyt jäykkänä rivissä paukkupakkasilla ja puhaltaa jääkylmää torvea niin että höyry jäätyy ilmaan. Ehkä itsenäisyyspäivän varustelutasoakin voisi sitten keventää, se sotilasvetoisuus menee joskus liiallisuuksiin. Tosin etenkin laivaston ja ilmavoimien näyttäytymistä olisi kiva seurata kirkkaassa kesäsäässä. Presidentin vastaanotto sujuisi helpommin, ei tarvitsi vieraiden valittaa jälkeenpäin miten hankalaa on vaihdella kenkiä ja riisua turkkia iltapukuluomukset päällä. Kun juhlavieraat kesäiltana astelisivat kättelemään isäntäväkeä punaista mattoa pitkin Kauppatorin rannassa, niin sitä seuraisivat muutkin kuin kuokkavieraat.
Ruotsin kansallispäivä oli nyt vasta kolmannen kerran yleinen vapaapäivä. Dagens Nyheter raportoi tänään, että eilen ruotsalaiset ensimmäistä kertaa juhlivat kansallispäiväänsä. Kieltämättä minustakin tuntui siltä. Pari vuotta sitten huomasi kansallispäivän vain marssivista äärioikeistolaisista. Viime vuonna olli tungosta kaupungilla lähinnä vain roskien kierrätyspisteiden ja pullonpalautusautomaattien lähistöllä, ylimääräinen vapaapäivä hyödynnettiin siivoamalla. Eilen ihmiset pakkautuivat piknik-koriensa kanssa rannoille ja puistoihin, mutta myös keskikaupungilla liikkui runsaasti pienoislippuja heiluttelevaa väkeä. Kaikki veneet oli irrotettu laiturista, ja vesillä sai tarkkana, koska veneitä tunki kerralla kapeikkoihin monelta suunnalta, mukana olivat kaikki kokoluokat ruotsinlaivoista vesiskoottereihin ja kanootteihin.
Tukholman saaristossa ei ole montaa asumatonta saarta, erämaan rauhaa sieltä on turha hakea. Sen sijaan voi ihastella, miten hoidettua kaikki on. Intiassa talvella matkustaessamme yksi isäntäväkeen kuuluva totesi, että meiltä täällä Intiassa puuttuu yksityiskohtien taju, sense for details. Ruotsia voi pitää samalla janalla toisena ääripäänä. Eilen katse osui tuon tuosta pieniin yksityiskohtiin ja saattoi ihailla, miten tuonkin ovat laittaneet kauniisti ja hoitaneet hyvin. Tuo kuvan pieni puuvene oli kyllä kaiken huippu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti