Tänä kesänä emme ehdi koko perhe Lappiin, vaikka parhaisiin kesälomiin on jo kohta vuosikymmenen kuulunut viikko Karigasniemellä kalastaen, marjastaen ja vaellellen. Itse en kalasta, ensimmäisillä kerroilla tosin joudui osallistumaan siimojen selvitykseen ja vieheiden irrotteluun puiden oksilta, taisinpa joskus optimistisesti yrittää irrotella joenpohjaan juuttuneita koukkuja. Olen sen sijaan innokas tulien tekijä ja pitäjä, letunpaistaja ja pakkikahvin keittäjä. Myös kalojen laittaminen ruoaksi kuuluu osittain tehtäviini, perkauksen hoitavat kalastajat itse.
Viime kesän matkalla ilmenivät ensimmäiset oireet tulevasta lintuharrastuksestani. Vaikka en kalasta, lähdemme kaikki yhdessä kalaretkille. Kun olemme kävelleet kalastuspaikoille asti, teemme tulet, ja minä jään niitä vahtimaan ja kahvia keittämään, kun miehet jatkavat joen vartta eteenpäin. Siinä odotellessa voi nauttia hiljaisuudesta, ihailla maiseman avaruutta ja rauhassa seurata poroja ja lintuja. Kun on rentona, hiljaa ja ajatuksissaan, niin eläimet tulevat lähelle, eivät huomaa ennen kuin vasta ihan lähellä, että ihminenhän siinä nököttää kannonpäässä. Siellä Muotkatuntureiden maisemissa onnistuin näkemään pari erikoista lajia, joita sitten lintukirjan avulla yritin tunnistaa. Vuorihemppo hyppeli maassa, oksalla istui lapintiainen, jos oikein tunnistin.
Lapissa pääsee lähemmäksi taivasta, mutta siellä myös aina tutustuu uudestaan perheeseensä ja itseensä. Se on rankkaa, ensin samassa autossa koko matka, sitten samassa mökissä, samoilla tulilla, koko porukka melkein koko ajan yhdessä, ei televisiota eikä radiota viikkoon. Viime kesänä tosin otimme kannettavan tietokoneen mukaan. Kalastukselta ja retkeilyltä liikenevän ajan kuuntelimme yhdessä äänikirjoja. Koska kaikki halusivat pysyä juonessa mukana, kokoonnuimme tietokoneen ääreen kuuntelemaan Illkka Remestä ja Da Vinci koodia kuin aikoinaan radion ääressä kuunneltiin jumalanpalvelusta tai Noita nokinenää.
Olen yrittänyt houkutella perheen nuoria miehiä, että lähtisivät ensi kertaa keskenäään Lappiin kalaan ja auttelemaan isäntäväkeä lomakylän pidossa. Asiasta jo alustavasti viime kesänä puhuttiin. Tulisi varmaan ikimuistoinen reissu. Tutustuisivat hekin taas vähän lisää itseensä ja toisiinsa, kun ovat olleet erossa toisistaan kokonaisen kouluvuoden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti