Tukholmassa sataa lamauttamavasti. Ulos mennessä pitäisi pukea sadetakki, kumisaappaat ja vielä kantaa sateenvarjoakin, silti kastuu. Brittein saarten viime päivien sateet aiheuttavat nyt harmia Etelä-Ruotsissa, ja jos tämä lotina ei pian lopu, täyttyvät sadevesikaivot täällä Tukholmassakin ja vedet tulvivat kellareihin.Viime talven Intian matkalla kävimme katsomassa kosteikkoalueen lintuja Keoladeon luonnonpuistossa. Sadekausi oli kestänyt vain päivän ja koska monet linnut olivat siirtyneet kosteammille alueille, puistossa oli ankea tunnelma. Eiliset televisiokuvat näyttivät, kuinka vettä satoi valtoimenaan Karachissa, toivottavasti sateita on riittänyt myös sinne Keoladeoon. Vaikka sadetta tarvitaan, voin kuvitella sen liejusotkun, jossa ihmiset joutuvat sadeaikaan elämään, vesistöihin kulkeutuu paljon roskaa ja likaa, ja kaikki on märkää.
Esikoiseni oli pienenä innokas partiolainen, ja heidän sudenpenturyhmänsä osallistui piirileirille, joka pidettiin jatkuvassa vesisateessa. En voi ymmärtää, miten olen raaskinut jättää seitsemänvuotiaan lapseni sinne sateeseen moneksi päiväksi. Vierailupäivään mennessä kaikki vaatteet ja myös makuupussi olivat kastuneet, saappaat olivat märät, koko lapsi oli märkä. En ymmärtänyt edes viedä kuivaa pyyhettä ja muutamaa paria vaihtosukkia. Seuraavaksi piti talvella päästä leirille parinkymmenen asteen pakkaseen.
Kuljetan goretex-takkiani aina mukana, oli sitten ennustettu sadetta tai ei. Oli se mukana Egyptissäkin, jossa ei ole satanut 30 vuoteen, kaiken varalta. Yhden kerran tein poikkeuksen, mikä ei olisi kannattanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti