Tulikohan lyötyä liian aikaisin lukkoon kanta olympialaisten boikotoinnin suhteen? Huomaan olevani Vanhasen ja Kanervan linjoilla, urheilua ja politiikkaa ei pidä sotkea keskenään. Lauantaina vanhassa kaupungissa satuimme kiinalaisten vastamielenosoitukseen, aikamoinen joukko Ruotsin kiinalaisväestöä oli saatu liikkeelle protestoimaan olympialaisten politisoitumista vastaan. Paikalla olivat kiinalaisten kannalta ei-toivotusti myös uiguurit, jotka kuitenkin poliisien pyynnöstä käärivät lippunsa ja siirtyivät kauemmaksi. Tiibetin lippua heilutellut vastamielenosoittaja joutui Kiinan lippujen peittämäksi, voimakas ele, joka oli myös kuvattu päivän lehteen. Vaikka tilanne näytti melko väkivallattomalta lehtikuvasta, voin kuvitella Tiibetin lipun kantajan turhautumisen isojen Kiinan lippujen alla.Tämän päivän DN:n taloussivulla oli juttu, jossa yritettiin luoda Kiinalaisista kuvaa investoijina ja yrityselämän johdossa, maailmantalouden huipulla. Luulen, että kiinalaiset ovat sillä tiellä pidemmällä kuin mitä juttu antoi ymmärtää. Vähän aikaa sitten eräs täkäläinen elinkeinoelämän edustaja valitti, että ruotsalaiset yritykset menettävät markkinoita sen vuoksi, että heillä on todellisuutta vastaamaton kuva maailmasta. Kyse ei ole siis siitä, miten Ruotsi ja ruotsalaiset tuotteet nähdään kehittyvissä maissa, vaan siitä, että ruotsalaiset näkevät edelleen Kiinan ja Intian ja muun kehittyvän maailman halpatuontimaina ja tavarantoimittajina eikä liiketoiminta-alueena, jossa olisi kysyntää ruotsalaisille tuotteille ja palveluille.
Kiinan kanssa tehdään yhteistyötä joka tapauksessa, boikotoidaan olympialaisia tai ei. Julkisesti rahoitettujen kansainvälistymisprojektien avulla yritykset lähtevät Kiinan markkinoille, palkkaavat paikallisia työntekijöitä ja hankkivat yhteistyökumppaneita. Toimintatavat eivät vastaa länsimaisia, ja jopa pienyritykset joutuvat miettimään, missä kaikessa he voivat olla mukana. Missä menee lahjonnan raja, kuinka pientä palkkaa voi maksaa, miten työturvallisuudesta huolehditaan, minkä ammattiyhdistyksen kanssa neuvotella?
Olympialaisten aiheuttama mielenkiinto Kiinaa kohtaan lisää tietämystä Kiinan ongelmista. Paikalle pyrkivät kaikki, jotka haluavat näkyvyyttä. Poliitikkojen ja sponsorien lisäksi ihmisoikeusjärjestöt yrittävät ottaa siivunsa ihmisten mielenkiinnosta. Jopa Aftonbladetin urheilulehti Sportbladet on luvannut Amnestylle sivun joka numerostaan olympialaisten aikana.
Olympialaisten avajaisten tai koko kisojen boikotointia voi edelleen harkita. Olisi jopa vaikuttavampi ele, jos peruu tulonsa isäntien politiikan vuoksi kuin jos ei ole alunperinkään tulossa. Jos näyttää siltä, että Pekingin kisat alkavat muistuttaa liikaa Berliinin olympialaisia, niin poliitikon kannattaa mieluummin aiheuttaa hämminkiä poistumalla paikalta kesken kaiken kuin pysyä ikuistettavana dokumentteihin, joita sukupolvet toistensa jälkeen kelaavat muistopäivinä.
4 kommenttia:
Vaikea tilanne.
Saa nähdä tuleeko dialogista mitään. Dalai Lama on kommetoinut, että ellei tosi mielellä käydä dialogia, niins e on turhaa. Ilmeisesti hänellä on epäilys, että näön vuoksi kiinalaiset ovat taipuneet dialogi-uumaan.
Mitä tulee boikotoimiseen, nin minustaasiaa pitäisi tarkastella siitä kulmasta, että mikä on paras keino muuttaa tilannetta. Minusta tuntuu,e ttä länsimaiden mielstä paras keino on boikotointi, mutta mitäpä sanoisi joku Kinan kulttuuria syvällisesti tunteva asiantuntija. On ehkä olemassa joku diplomatian keino, jolla Kiina saadaan näyttämään HYVÄLTÄ ja sitä ne eivät voi vastustaa... Kun taas se, että saadaan näyttämään Kiina PAHALTA tuskin edistää Tiibetin asiaa.
Näin puhui Mrs Morbidi:)
Yes, madame,
Ehkä Dalai Laman kannattaa istua neuvottelupöytään ilman epäilyjä vastapuolen vilpittömyydestä. Niinhän se Kosovokin on itsenäinen neuvotteluprosessin tuloksena tai sen tuloksettomuudesta huolimatta. Epäilen, että Serbia on pitänyt matalaa profiilia asiassa osaltaan siksi, koska se isännöi euroviisuja...
Luulenpa, että Dalai Lama ilmaisi huolensa etukäteen siksi, että Kiina ottaisi huomioon, että suuri yleisö saattaa nyt paneutua Kiinan osuuteen dialogissa vähän kriittisemmin?
Voi kun maailman asiat ratkeaisivatkin näin blogien kommenttilootien viisauksilla:) -
Amnesty oli tuonut jossain puheenvuorossa esille, että Kiinalle ei pidä järjestää "kasvojen menetystä" olympialaisissa, siitä yli pääseminen voisi olla vaikeaa. Siinä sitä taiteilua on, olla kriittinen, mutta ei häpäistä.
Jatketaan asioiden järjestelyä ;)
Lähetä kommentti