Saariston rantoja

Eilen ryhdyin turistiksi. Katsoin Waxholmsbolagetin sivuilta Möjaa kohti menevien laivojen aikataulut, pakkasin mukaani kameran, kiikarit ja lintukirjan ja lähdin Cinderellalla viiden tunnin kierrokselle Tukholman saaristoon. Vihdoinkin. Olin suunnitellut lähteväni retkelle saaristoon edellisenä keväänä, elokuun lämpimillä, syksyn ruska-aikaan, joulunajan hämärässä pakkasessa, mutta vasta nyt sitten toteutin aikomukseni.

Toisaalta tänä keväänä kiinnostukseni Tukholman saaristoa kohtaa oli aikaisempaa suurempi. Talvi-iltojeni iloksi surffailin huvikseni ruotsalaisten kiinteistövälittäjien sivustolla, ja löysin varsinaisen unelmapaikan Möjasta. Kyseisen saari on jo ulkosaaristoa, mutta siellä asuu pysyvästi parisataa ihmistä. Rannat ovat korkeita kalliorantoja ja ainakin osa saaresta on luonnonsuojelualuetta. Sisäisen lintuharrastajani löytyminen talven aikana vielä edisti sitä, että ränsistynyt kalastajatila ulkosaariston tuulisilla ja karuilla kallioilla alkoi tuntumaan paratiisilta.

Piti siis lähteä katsomaan, ei taloa vaan saarta. Eilen oli niin lämmintä, että laivan kannella ei tarvinnut edes takkia. Laivan irrottua Strandvägenin laiturista ensin sai ihailla Djurgårdenin arvorakennuksia, sitten Lidingön porvaristaloja. Ulommas saaristoon edetessä herraskartanotyyppiset talot vähenivät, ja lopulta rannat muuttuivat kallioisiksi ja rakennukset pieniksi kalastajamökeiksi. Alkumatka oli kiinnostavaa, mutta kun lintuluodot lisääntyivät ja asutus väheni, sitten vasta innostuin.

Aloittelevana lintuharrastajana olen aika tumpelo kiikareiden kanssa, likinäköisenä en erota lintuja ilman silmälaseja ja kamerani on kertakaikkisen sopimaton lintukuvaukseen. Kameran zoomin avulla pystyy kuitenkin näkemään tarkemmin kuin kiikarilla, noin lajinmääritystä ajatellen. Pari tuntia istuin laivan kannella, käytin vuorotellen kiikareita, silmälaseja ja kameraa. Valtavasti lintuja, lokkeja, merimetsoja, joutsenia, telkkiä, hanhia, valitettavasti minun lintutuntemuksellani en uskalla tarkemmin arvailla lajeja. Lopulta sitten päätin, että käytän vain kiikareita, en ota esille enää kameraa, vaikka taivaalla lentäisi kaksipäinen kotka. No sitten seuraavalla luodolla oli joutsenemo hautomassa pesässään, puolisonsa vierellään. En saanut kuvaa.

Lopulta kun olimme kiertäneet unelmieni saaren Möjan, alkoi paleltaa ja siirryin laivan sisätiloihin. Uuniperuna skagenröran kanssa maistui herkulliselta, laivan nuori henkilökunta palveli ystävällisesti ja naamaa pisteli auringon ja tuulen vaikutuksesta. Illalla aloin jo suunnitella uutta matkaa saaristoon, nyt perheen kanssa. Rantautuisimme jollain laiturilla, vuokraisimme polkupyörät ja tutkisimme saariston rantoja maa jalkojemme alla.