maanantai 16. huhtikuuta 2007

Taistelu maisemasta




Taas ollaan henkisesti vielä Suomessa, mutta fyysisesti Ruotsissa. Yli viikon Suomen oleskelun aikana ehti tottua suomalaisiin lehtiin, televisio-ohjelmiin, pihatöihin, sukulaisiin ja naapureihin. Lehdet ja television ohjelmatarjonta ovatkin saatavilla myös täällä, mutta on monia tärkeitä asioita, jotka kuuluvat Suomen elämään ja jotka on aina haikea jättää, ja lähtiessään jo tietää kaipaavansa niitä.

Toisaalta tietää myös, että jos lähtisi täältä takaisin Suomeen, samalla tavalla moni täällä elämään kuulunut asia olisi haikea jättää taakseen. Tukholman maisemia ja palveluja kaipaisin tietysti, samoin kuin Kungsholmin rantoja ja vanhan kaupungin kujia.

Jo viikon Suomessa oleskelun aikana ehdin kaivata tähän ulkosuomalaisuuteen kuuluvaa ulkopuolisuutta asuinympäristön tapahtumiin nähden. Ei niin, että muualla olisivat asiat paremmin, mutta ne eivät kosketa samalla tavalla kuin Suomessa. Siellä joutuu usein ottamaan kantaa. Tämän matkamme aikana jouduimme taistelemaan talomme läheisyydessä olevan arvokkaan kulttuurimaiseman puolesta. Sitä taistelua varmaan jatkuu pitkään, onneksi täällä ei tarvitse katsoa voimalinjalla tuhottavaa maisemaa päivästä toiseen.

Talomme on kosken partaalla. Joen vastakkaisella puolella on satoja vuosia vanha myllyrakennus, jota on viime vuosina kunnostettu ja jonka ympäristöä on maisemoitu. Maisema on muuten säilynyt ennallaan vuosikymmeniä, osittain jopa vuosisatoja, jyrkkiä joen penkereitä ei ole rakennettu, puut ovat saaneet kasvaa rauhassa. Myllyn ympäristö on vilkkaassa käytössä, melojia, perhokalastajia ja ulkoilijoita liikkuu jatkuvasti joella, myös linnut viihtyvät luonnontilaisilla rannoilla.

En millään jaksa ymmärtää, että niin harvaan asutussa maassa kuin Suomi ja niin isossa pitäjässä ei ole muuta paikkaa voimalinjan pohjaksi kuin tuo kaunis jokimaisema myllyineen ja siltoineen. Nykyisessä tilassaan paikka sopisi tukkilaiselokuvan näyttämöksi, kivissäkin on vielä uittojen ajalta kiinnityslenkkejä jäljellä.

Enkä voi ymmärtää sitäkään, että kun voimayhtiöt ovat niin paljon valjastaneet koskia ja rakentaneet voimaloita vesistöjen äärelle, niin miksi tämä niiden edeltäjä vesivoiman hyödyntäjänä pitää sekin jollain tavalla runnella.

Ei kommentteja:

Lähdössä

Grenoble syyskuussa Nyt ei vaan ehdi kirjoittaa, Tai ehtii kyllä, to do -listoja ja tekstiviestejä. Ei ehdi ajatella, vaikka päässä sur...