Budapestissa kävin tutustumassa Dohányn synagogaan, maailman toiseksi suurimpaan juutalaisten temppeliin. Enpä muista aikaisemmin käyneeni synagogassa. Samalla tutustuin juutalaiseen perinteeseen ja Unkarin juutalaisvainoihin toisen maailmansodan vaiheilla.
Dohányn synagoga muistutti kovasti kristittyä kirkkoa, vain ristit puuttuivat. Tilalla olivat laintaulut, ikuinen tuli ja Davidin tähdet. Seurakunnan kanttori, hasan, lauloi komeasti urkujen säestyksellä turistien iloksi.
Koska juutalaisessa ajattelussa naiset eivät ole puhtaita kuukautisten aikana, ei voida ottaa sitä riskiä, että mies istuisi samalla paikalla missä nainen istunut. Siksi naisten paikka on parvella. Siellä naiset eivät näe, mitä jumalanpalveluksessa tapahtuu, ainoastaan tooran päälle asetetun kruunun kellojen kilinästä he kuulevat, kun miehet koskettavat pyhää sanaa.
Budapestin pyhäkössä rabbi joutuu silloin tällöin huomauttelemaan parvella istuville naisille, että olkaa hiljaa. Naisilla on nimittäin tapana vaihdella parvella kuulumisia aikansa kuluksi. Kunhan ei vain olisi ollut vastaavanlaisesta tilanteesta kyse silloin, kun Paavali käski naisia vaikenemaan seurakunnassa.
Keskustelu naisten asemasta seurakunnassa on vireillä myös juutalaisten keskuudessa. Budapestin monia suuntauksia edustavien juutalaisyhteisöjen joukossa toimii nykyisin ortodoksien ja ashkenasien rinnalla uudistusmielinen seurakunta, jossa on rabbina nainen.
Olen seurannut läheltä Suomen kirkkoa repivää naispappeuskeskustelua. Kyse on ollut enemmän johtajuuden puutteesta kuin naispappeuden vastustajien voimasta. Viime aikaiset linjaukset, joilla tämän pienen vähemmistön saamaa tilaa kirkossa on pienennetty, olisi voitu tehdä jo aikaisemmin. Onhan näillä Paavalin synodin jäsenilläkin mahdollisuus perustaa oma yhteisönsä, jotkut ovat sen jo tehneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti