Kotona taas

Kirsikkastruudelia Linnavuorella

Maanantaina matkustin Budapestiin. Kevät oli sielläkin hyvässä vauhdissa. Auringonpaiste, katusoittajat ja puistonpenkeillä istuvat eläkeläiset antoivat kaupungista sympaattisen vaikutelman.

Tonavan rannalle on noussut äskettäin valtava Taiteiden palatsi, hieno, jopa pröystäilevän näköinen konsertti- ja teatteritalo. Iltavalaistuksessa seinät heijastelivat tummanpunaisella pohjalla vaaleansinisiä valopisteitä. Olin varannut liput sveitsiläisen Théâtre Vidy-Lausanne´n esitykseen Eraritjaritjaka - Lauseiden museo. Esitykseen oli Elias Canettin tekstien ympärille koottu musiikkia, monologi ja valo-ja videotaidetta. Teosta on esitetty viime vuosina eri puolilla maailmaa, nyt se kuului Budapestin kevätfestivaalien ohjelmaan.

En ollut aikaisemmin kuullut koko teoksesta, mutta Elias Canettin tekstit ovat sen verran tuttuja, että uskoin saavani ranskankielisestä esityksestä irti ainakin jotain. Tosiasiassa ranskankieli puhuttuna musiikin päälle ei avautunut sitäkään vähää mitä tavallisesti, mutta esitys oli uskomaton elämys. En tiennyt olinko konsertissa, teatterissa vai elokuvissa, oliko näyttelijä lavalla vai jossain ihan muualla, soittiko orkesteri vai tuliko musiikki nauhalta. Sanat ja lauseet sitoivat tilan, esittäjät ja musiikin toisiinsa. Ainakin tällaiselle, jolle on annettu ilmaisukeinoksi sanat, esityksessä riittää ihmeteltävää vielä pitkäksi aikaa. Menen taatusti katsomaan uudelleen, jos tilaisuus tarjoutuu.

Palattuani hotellille esityksen jälkeen menin syömään alakerran ravintolaan. Tarjoilija vei pöytään ja pahoitteli, että viereisiin pöytiin on tulossa suuri meluisa seurue, ja toivoi, ettei heistä ole liikaa häiriötä.
-Swedish hockey team.
Vakuutin tarjoilijalle, että en varmaan viivy kauaa, ja että muutenkin asia on OK. En viitsinyt ryhtyä valottamaan, että kyseiset kaverit ovat lähinnä kansallissankareita pohjoisilla leveysasteillamme.

Kun joukkue sitten vihdoin saapui illalliselle, kovin olivat hiljaisia. Edellisenä iltana hotellille raahautui hävinneenä ja päät riipuksissa Moldovian jalkapallojoukkue. Näky oli suorastaan lohduton. Yhtään reippaammin eivät häviötään Unkarille ottaneet nämä ruotsalaisetkaan. Onneksi sentään perjantai-iltana saivat juhlia voittoa, mutta enpä usko, että kovin meluisasti juhlivat sittenkään.