Viime aikoina en ole lukenut paljoa, kohdalleni ei ole osunut juoneltaan mielenkiintoisia kirjoja, joiden kieli olisi nautittavaa. Suosikkikirjailijoitani on Andrej Makine, jonka kirjoissa sanat putoilevat paikoilleen hengittäviksi, rauhallisiksi lauseiksi. Toinen ranskalainen kirjailija, joka taitaa sanojen asettelun, on Olivier Rolin. Ilmeisesti hänen kirjoistaan on suomennettu vain Port Sudan, mutta sen lukemisesta muistan kuinka luin moneen kertaan samaa lausetta vain ihastellakseni, miten kauniisti asia oli sanottu.
Viimeisin lukukokemukseni on kirja nimeltä Yhdeksän porttia - Hasidien salaisuudet. Tsekin juutalainen Jiri Langer matkasi viime vuosisadan alussa Prahasta Belziin Ukrainaan ja kirjasi siellä pyhien juutalaisoppineiden opetuksia. Nuo tekstit ovat ihmeellisesti säilyneet kaiken ahdingon ja hajaannuksen läpi, ja omissa mielikuvissani ne ovat samaa jatkumoa niin Viulunsoittajan katolla, Elias Canetin kuin Sigmund Freudinkin kanssa.
Hasidien salaisuudet ovat yksinkertaisia ja hauskoja kertomuksia, jotka kuvaavat juutalaista perinnettä ja pyhien miesten elämää aineellisessa köyhyydessä ainoana tavoitteena olla pyhä. Suurimman vaikutuksen tekee kuitenkin kirjan kieli, ja tietysti onnistunut käännös:
"Streliskeläisten rukoukset ovat myrskyisiä ja hehkuvia kuin mustalaisviulun intohimoinen huudahdus. Streteniläisten rukoukset ovat hitaita, herkkiä, syvällisen nöyryyden ja antaumuksen vaimentamia lauluja..."
Muuten, juutalaiseen perinteeseen tutustuminen tutustuttaa myös Ruotsiin. Yleensähän se menee niin, että kun on opetellut jonkin maan kulttuurista perustiedot ja kuvittelee tietävänsä jotain mentaliteetista ja tavoista, niin ensimmäisenä tapaa sen maan vähemmistökulttuurin edustajan. Jiddish on Ruotsin virallinen vähemmistökieli samoin kuin meänkieli, saame, romani ja suomi. Tosin en ole kertaakaan kuullut puhuttavan jiddishiä Tukholman kaduilla, mutta enhän edes tiedä, missä täällä on synagoga ja kosher-kauppa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti