keskiviikko 7. maaliskuuta 2007

Ruotsi ja Suomi – yhtenäinen talousalue

Absolut kirjoittaa blogissaan, että passi ei todista, että minä olen minä. Samaa aihetta pähkäilin kirjallisesti minäkin jonkin aikaa sitten. Lopulta ajattelin, että koska en onnistu saamaan ID-korttia, vaihdanpa sitten oman ajokorttini ruotsalaiseen. Sen saaminen pois postista vaatikin sitten jo ystävien apua. Henkilökortin myöntämiskäytäntöä on entisestään tiukennettu sen jälkeen, kun itse totesin sen saannin mahdottomaksi. Jos henkilökortti myönnetään vain niille, joilla on Ruotsissa vakituisesti asuvia lähisukulaisia, niin eiköhän se täytä syntyperän perusteella tapahtuvan syrjinnän tunnusmerkit. Tähän tekstiin olen koonnut näitä ensimmäisen Ruotsin vuoden yllätyksiä. Onneksi ei tullut lähdettyä Meksikoon.

Ruotsi ja Suomi muodostavat vahvan yhtenäisen talousalueen, jossa tavarat, palvelut ja ihmiset liikkuvat mutkattomasti. Totta, vienti ja tuonti vetävät, palvelujakin saa helposti naapurimaasta, ja ihmiset liikkuvat, ainakin suomalaiset Ruotsiin. Ruotsiin muuttokin hoituu helposti, siitä on todisteena lähes puoli miljoonaa suomalaistaustaista asukasta Ruotsissa.

Yrityselämässä maan rajojen ulkopuolelle laajenemista harkitsevat suuntaavat ensimmäisenä katseensa naapurimaahan. Niin on syntynyt Nordea, Telia-Sonera, StoraEnso, TietoEnator ja vaikka kuinka monta muuta sekä Suomessa että Ruotsissa toimivaa yritystä. Ei siis pitäisi asiakkaallakaan olla mitään vaikeuksia siirtyä toiseen maahan, asiakkuus säilyy, rahat siirtyvät pankin sisällä ja kaikki sujuu kuin ennen. Hankalaa on vain se, ettei Ruotsi ole siirtynyt euroon.

Ensimmäisenä uudessa kotimaassa mennään pankkiin avaamaan tili. Sinne vain pankkiin asioimaan, henkilöllisyyden voi todistaa vaikka passilla tai ajokortilla, jotka molemmat kelpaavat maan viranomaisille. Pankissa vain on aivan sama, esitätkö Suomen vai Somalian passin – kumpikaan ei kelpaa.

Siitä viisastuneena uusruotsinsuomalainen ymmärtää hankkia itselleen henkilökortin, jonka myöntää Svensk Kassaservice. No, mennään sitten sinne valokuvan kanssa, passi mukaan. Vaan edelleen on aivan sama, onko passia vai ei. Onneksi siinä tilanteessa pääsee eteenpäin hankkimalla paikalle, jonkun jolla on ruotsalainen henkilökortti ja joka suostuu todistamaan henkilöllisyytesi. Katse kääntyy lämmikkeen tarpeessa oleviin laitapuolen kulkijoihin, ehkä joku heistä voisi pientä korvausta vastaan jonkun todistaa, että tuntee sinut hyvin ja olet valokuvasi esittämä henkilö. Kun asut tarpeeksi kauan Ruotsissa, ja olet aktiivinen, voi myös joku uusi ystäväsi suostua tulemaan todistamaan henkilöllisyytesi.

Maksuliikenteen saman pankin sisällä luulisi olevan todella helppoa, mutta ei. Ruotsista on yhtä helppoa lähettää rahaa vieraaseen pankkiin Etelä-Afrikkaan kuin samaan pankkiin Suomeen. Pankkitilin käyttö onnistuu Ruotsissa samalla tavalla Internetissä kuin Suomessakin, tosin ohjelmat ja kirjautuminen ovat erilaisia, suoraveloitus on Autogiro ja se toimii, mutta taas hieman eri tavalla.

Kun henkilökortti on lompakossa, voi hankkia nimiinsä pankkitilin lisäksi kirjastokortin, Internet-yhteyden ja muita palveluja. Jos aikoo hankkia nykyaikaisen matkapuhelinliittymän, jossa samalla, kun avaa liittymän ostaa kuukausierissä maksettavan puhelimen, luottotietojen on oltava kunnossa. Järkevä ihminen suunnistaa siinä vaiheessa molemmissa maissa toimivan matkapuhelinoperaattorin myymälään, etenkin jos hän on edelliset kaksikymmentä vuotta maksanut samaan firmaan säännöllisesti ajallaan joka ikisen puhelinlaskunsa. Mutta kuinka ollakaan, liittymän avaaminen ei onnistu, kun ei ole luottotietoja viime vuosilta.

Ruotsin ja Suomen yhteinen talousalue voisi toimia paljon kitkattomammin, ja luulisi, että molemmissa maissa toimivilla isoilla yrityksillä on innostusta yhtenäistää järjestelmiä. Kenen etuja tämä nykyinen resurssien tuhlaaminen kahden järjestelmän ylläpitoon oikein palvelee?

Ei kommentteja:

Lähdössä

Grenoble syyskuussa Nyt ei vaan ehdi kirjoittaa, Tai ehtii kyllä, to do -listoja ja tekstiviestejä. Ei ehdi ajatella, vaikka päässä sur...