Fundamentalistifeministien mielestä olen jäävi puhumaan naisasiaa, koska olen poikien äiti. Niinhän se on, tunnistan kyllä omat ajatuksenjuoksuni. En ole läheskään yhtä huolissani poikieni sijoittumisesta työelämään kuin mitä olisin tyttären kohdalla. Arkkitehdiksi opiskelevan bonustyttären mahdollisuudesta ottaa paikkansa työelämässä en ole niinkään varma. Jos hän löytää uraa tekevän miehen, käy helposti niin, että oma ura jää kakkoseksi, hän pienempipalkkaisena jää hoitamaan lapsia, vaihtaa paikkakuntaa miehen työn vuoksi, ja monet mahdollisuudet jäävät käyttämättä.
Osaankohan olla tyytyväinen naisten aseman edistymisestä, jos poikani jäävät työnhaussa kakkossijalle pätevämpien naisten rinnalla? Kannustanko isovanhempana heitä jäämään kotiin hoitamaan lapsiaan, ja mahdollistamaan lasten äidin etenemisen urallaan? Olen jo ollut ilahtunut heidän matemaattisten taipumustensa koulussa saamasta huomiosta, ja samalla epäilen, että yhtä hyvän laskupään omaavia tyttöjä tuskin samalla tavalla kannustetaan siirtymään suoraan vaikeampiin tehtäviin, ettei aika kulu jo opitun asian hinkkaamiseen.
Nuorten naisten porukassa joskus 90-luvun alussa pohdimme mahdollisuutta onnistua avioliitossa, jos vaimo on korkeasti koulutettu ja miehenä blue collar man. Keskustelu palasi mieleen lukiessani muutama viikko sitten Dagens Nyheterin artikkelia siitä, miten puolison valinta vaikuttaa merkitsevästi naisten asemaan työmarkkinoilla. Naisten halu löytää itseään korkeammin koulutettu, hyvässä asemassa oleva mies koituu heidän uransa kohtaloksi, koska pienemmin palkatun puolison ura helposti väistyy, kun pohditaan kenen työn perässä muutetaan tai kumpi jää hoitamaan lapsia kotiin. Tyttöjä pitäisikin jo pienestä pitäen valmentaa siihen, että he valitsisivat puolison, jonka ura ei olisi heidän uransa este, toisin sanoen puoliso ei saisi olla työmarkkinoilla vaimoaan vahvemmassa asemassa. Asian kääntöpuoltakaan ei voi jättää mainitsematta, nykyinen mies-elättää-perheen-ajattelu johtaa siihen, että työelämän ulkopuolella olevan miehen on vaikea menestyä avioliittomarkkinoilla.
Oma äitini oli koulutetumpi kuin isäni, minkä vuoksi äidilleni oli luonnollista käydä töissä kodin ulkopuolella, osallistua politiikkaan ja ottaa vastaan vastuullisia tehtäviä. Myös isovanhempieni läsnäolo mahdollisti lasten ja kodin jättämisen muiden huomaan ammattiin ja yhteiskunnallisiin asioihin liittyvien velvollisuuksien vuoksi. Itsekin olen ollut töissä, ensimmäisen lapsen ollessa kolmen kuukauden ikäinen ryhdyin työskentelemään osa-aikaisesti, noin kymmenen tuntia viikossa. Se oli hyvää aikaa. Kun toinen lapseni oli vauva, olin sataprosenttisesti kotona, ja se oli minulle hieman liikaa. Se kymmenen tuntia viikossa oman alan töitä olisi tehnyt hyvää, nostanut vaippamaailmasta ihmisten ilmoille. Töihin palasin nuoremman ollessa hieman alle vuoden ikäinen.
Niihin aikoihin hain puuteollisuusyrityksestä töitä, rekrytointifirman konsultti ihmetteli valintojani. Asuin pienellä paikkakunnalla, minkä hän oletti olevan erittäin ahdistavaa minulle. Hän toisteli innostuneena ajatusta, että työskentelisin kansainvälisessä järjestössä, minne kerroin monien työkaverieni hakeutuneen. En päässyt sahalle töihin. Kuulin myöhemmin firman toimitusjohtajan valittaneen, että eivät ole saaneet porukkaa pysymään työssä. Minä olisin kyllä jäänyt paikalleni, perheeni ja työnantajan edut olisivat olleet yhteneväiset.
Urani alkuaikoina satuin lukemaan oman ammattilehteni nimitysuutiset tavallista tarkemmin. Lehdessä kerrottiin 89 nimityksestä, niistä 7 koski naisen siirtymistä uusiin asemiin. Jo silloin alallamme puolet valmistuneista oli naisia. Jostain kuulin, että miespuoliset opiskelukaverit kiittelivät alan naisistumista, koska ”oikeita hakijoita” kunnon työpaikkoihin on siten vähemmän. Ammattiliiton palkkataulukot kertovat myös korutonta kieltään. Onhan se hölmöä asettaa naisen ura etusijalle, jos palkkakin on vain 2/3 miehen palkasta. Vai olisiko aivan erityisen fiksua, että jo paikkansa työelämässä varmistanut mies mahdollistaa vaimon uran ottamalla suuremman vastuun kodista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti