Elämää uudessa valossa

Inhimillisen tekijän keskustelu siirtonaiseudesta pani ennen kaikkea kysymään, mikä miehen työn vuoksi ulkomaille muuttavan naisen kokemuksessa on erityistä? Miten komennukselle lähtevän miehen vaimon elämäntilanne poikkeaa vastaavista elämäntilanteista Suomessa? Ihmisillä on taipumus peilata kokemustaan ympäristöä vasten, myös ulkopuolisen on helppo löytää syy ongelmiin ympäristöstä. Kun uusperheen lapsella on ongelmia, syitä lähdetään etsimään perhetilanteesta, vaikka ympärillä olisi kymmenen ydinperheessä elävää lasta, joilla on samat ongelmat. Pienten lasten äideillä on taipumus väsyä sekä Suomessa että ulkomailla, etenkin jos lasten isä ei osallistu perheen elämään ja kanna vastuuta kodin askareista. Avioeron kokeminen ulkomailla on taatusti raskasta, ja silloin on helppo kuvitella, että kotimaassa turvaverkko toimisi paremmin.

Olisivatko asiat olleet paremmin, jos ei olisi lähtenyt ulkomaille miehen työn vuoksi? Kotiäidiksi jääminen Suomessa ei ole enää mikään harvinaisuus, etenkin lasten ollessa pieniä moni päättää suosiolla olla hajottamatta energiaansa työn, hoitopaikan ja kodin väliseen liikenteeseen. Se päätös merkitsee myös oman uran jäädyttämistä. Helpompaa olisi tällöin, jos mitään suuria urahaaveita ei olisi koskaan ollutkaan, mutta usein kotiin jäävä äiti on yhtä korkeasti koulutettu kuin työelämässä edelleen etenevä lasten isä. Pikkutytöstä asti eläneet haaveet toimimisesta omassa toiveammatissa, oli se sitten lentoemäntä tai pankinjohtaja, unohdetaan perheen vuoksi – vai unohdetaanko?

Oman identiteetin rakentaminen uudelleen nuoruuden urahaaveiden levätessä voi olla kriisin paikka samoin kuin se, että uratavoitteiden toteutuminen ei tuonutkaan tasapainoa ja tyytyväisyyttä elämään. Kaikille ei voi osua ulkomaan komennuksen ajaksi onnellinen suvantovaihe parisuhteessa ja omassa henkisessä kehityksessä. Voi olla myös niin, että irrottautuminen arjen kuvioista kotimaassa ja itsensä sijoittaminen uuteen ympäristöön antaa vihdoinkin mahdollisuuden pohtia itseään ja omaa identiteettiään ja vilkaista myös parisuhteensa tilaa. Omien valintojen pohtiminen ajan kanssa voi tuoda pintaan myös ikäviä tuntemuksia, oliko tuokin asia pakko tehdä noin?

Keskustelussa sivuttu luksuselämän viettäminen ulkomailla on myös hieman kliseinen juttu. Luksuselämän viettäminen on aina ollut ihailun ja kateuden aihe, sekä Suomessa että ulkomailla. Käsitykseni mukaan kateus on sitä, että näkee toisen elämässä jotain sellaista tavoittelemisen arvoista, mitä ei usko itse koskaan saavuttavansa, ja kokee sen vuoksi pettymystä omaan elämäänsä. Harvan ihmisen oma elämä on niin täydellistä, ettei löydä kateuden aiheita ystäviensä elämässä. Mutta jos samat ystävät, jotka ovat nähneet sinut ahkerana työelämässä puurtajana, aktiivisena harrastajana ja lasten harrastusten ohjaajana ja kodin tehoemäntänä, kysyvät uudessä elämäntilanteessa, miten saat aikasi kulumaan, niin eikö se ole ihan luonnollista?