Palveluiden tilaaminen julkiselle sektorille yksityisiltä palveluntuottajilta nähdään ratkaisuna, jolla hyvinvointivaltion palvelut voidaan jatkossakin turvata. Yhä useammin kouluruoka, terveydenhoito- ja kunnossapitopalvelut ja monet muut yhteiskunnan vastuulla olevat tehtävät hoitaa yksityinen firma. Julkisen sektorin tehtäväksi jää palveluntuottajien kilpailuttaminen, hankintapäätöksen tekeminen ja laskun maksaminen, johto ja iso osa valvonnastakin on ulkoistettu yhdessä itse palvelun kanssa.
Yksityisen palveluntuottajan tavoitteena on tietysti kannattavuus ja voiton saaminen yritystoiminnasta. Osa voitosta on järkevää investoida takaisin yrityksen kehittämiseen, jos kyseessä on pitkäaikainen, kasvava ja maksimaaliseen kannattavuuteen pyrkivä yritys. Yrityksestä ulos otetun voiton käytön yrittäjä voi käyttää yksityiseen kulutukseensa, totta kai.
Täällä Ruotsissa on keskusteltu ainakin kahden julkiselle sektorille palveluja tuottavan yrityksen voitonjaosta. Ensimmäinen koski klinikkaa, jonka omistajat yhtiöjärjestelyillä pystyivät kotiuttamaan muutaman vuoden toiminnan jälkeen yli kahdenkymmenenmiljoonan kruunun voiton. Järjestely on aivan laillinen, ja myös palvelujen tilaaja ilmaisi tyytyväisyytensä, että julkisten palvelujen tuottaminen on voitollista. Totta, niinhän se pitää olla. Mutta mikä estää kuntien ja valtion yksiköiden toiminnan tehokkuuden?
Nyt tällä viikolla muutamassa vanhainkodissa ja koulussa on pelätty ruokatoimitusten loppumista, kun päivittäin 5500 ruoka-annosta toimittavan catering-yrityksen omistaja on kadonnut tietämättömiin ilmeisesti yrityksen rahat mukanaan. Työntekijät ovat ihmeissään, ja palvelunsa jo kerran tilanneet koulut ja sairaalat joutuvat soittelemaan ympäri ruokapalveluyrityksiä ja tilaamaan annokset uudelleen keräilyerissä.
Kaikki kannattava taloudellinen toiminta ei kuitenkaan ole puhtaasti yksityiseen omistukseen perustuvaa. Monet kolmannen sektorin voittoa tuottamattomat järjestöt hoitavat isoja palvelukokonaisuuksia tehokkaasti. Pelonsekaisella kunnioituksella olen katsonut myös S-ryhmän etenemistä, ABC-asemia alkaa olla tienvarsilla nykyisin yhtä tiheässä kuin toimivia navetoita.
Mieltäni kiehtoo ajatus, että Suomessa tehtäisiin uudelleenjärjestely, tilattaisiin kaikki lastenpsykiatrisen hoidon ja päihdevierotuksen palvelut S-ryhmältä. Tienvarsilla olisi moderneja, lapsiystävällisiä palveluyksiköitä, auki 24 h vuorokaudessa. Palvelut olisivat standardisoituja ja jotakuinkin kohtuuhintaisia, ja samalla kun hoitaa perheen ongelmia voisi myös syödä ja hoitaa pikkuostokset ja tankata auton. Toiminnan rahoittaisimme me, asiakasomistajat, ja bonusta kertyisi jokaisesta käynnistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti