Mikä siinä onkin, että vaikka EU:sta kertovia juttuja kuinka somistettaisiin piirroksin ja huomiota herättävin otsikoin, kuten tänään DN pääkirjoitussivuillaan hehkutti Rakastettua 50-vuotiasta, niin vaatii vesipuhvelin sitkeyttä kahlata niitä artikkeleja läpi. Joskus otan sellaisen "kai tässä on sivistettävä itseään" -asenteen, ja päätän tankata jutun läpi, mutta useimmin säästän itseäni. Elämä on tuonut ja tuonee jatkossakin riittävän määrän tylsiä tekstejä - myös EU:ta koskevia - eteeni ilman että vielä vapaaehtoisesti ja palkatta niitä lukisin.
Mutta löysin DN:stä aamukahvia juodessani kulttuurisivuilta myös kaksi mielenkiintoista artikkelia. Toinen kertoi naisista, jotka sotivat, taustana Sierra Leonen sisällissota. Toinen aamun ilahduttavista teksteistä oli essee muutama vuosi sitten kynä kädessään kuolleesta lähi-idän problematiikkaan perehtyneestä palestiinalaisesta intellektuellista Edward Saidista ja hänen postuumisti julkaistuista kirjoistaan. "Enemmistö on aina väärässä" sanoo Said.
Vaikka demokratia perustuukin ajatukseen eri mielipiteitä edustavien tahojen samanarvoisuudesta, jokaisella on vain tasan yksi ääni, niin silti aina löytyy niitä, jotka yrittävät vakuuttaa, että koska heillä on valta, he ovat oikeassa. Mutta heillä on vain valta, ja siksi pitäisi muistaa olla myös nöyrä. Kun sosiaalidemokraatit ovat kärsineet vaalitappiot sekä Ruotsissa että Suomessa ja kysytään mikä meni vikaan, niin parhaiten asiaa kuvaa mielestäni vaali-iltana kuulemani sana "vallantäyteys". Asiat arvioidaan ensiksi sen mukaan, mitä se merkitsee meille sosiaalidemokraateille, ja vasta tuon testin läpäisyn jälkeen pohditaan, mitä se merkitsee kaikille muille, jos sittenkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti