Ennen Ruotsiin muuttoani luulin, että ruotsalaiset eivät innostu samalla tavalla Suomi-Ruotsi maaotteluista ja muista keskinäisistä mittelöistä kuin suomalaiset. Mutta pian huomasin, että kun keskustelussa sai sanottua sanan Finnkampen, kiihtymyksen peittely ei onnistunut pidättyväisemmältäkään ruotsalaiselta.
Torinon olympialaisten jääkiekon loppuottelun huuma nousi Ruotsissa aivan uudelle tasolle sen vuoksi, että vastustajana oli Suomi. Täällä näytettiin TV-mainosta, jossa suomalaiset jääkiekkoilijat paiskovat hanskojaan ja kiroilevat pukukopissa, tekstinä taisi olla ”On niin mukavaa, kun Suomi häviää”. Varmaan tuo mainos miellyttää Ruotsissa, jos se lämmittää ruotsalaisten mieliä samalla tavalla kuin ruotsalaisten häviäminen Suomelle hellii suomalaisten itsetuntoa.
Erojen näkeminen siellä, missä niitä ei ole, on hätävarjelun liioittelua, ei meidän omalaatuisuutemme mihinkään häviä vaikka joku toinen olisi yhtä kummallinen. Maapallon muuhun väestöön verrattuna olemme yhdessäkin vain vähäväkinen kylmästä pohjolasta poispääsyä etsivä porukka. Tänään Dagens Nyheterissä pohdittiin mahdollisuutta Ruotsin ja Suomen sotilaalliseen liittoutumiseen - ei NATOon vaan keskenään.
- Muodostetaan yhdessä Itämerenlaivasto, kuului ruotsalaisen poliitikon tarjous.
Majuri Fredrik Herlitz oli ollut mukana yhteisissä harjoituksissa Uudenmaan prikaatissa.
- Kaikkein silmiinpistävintä yhteistyössä oli, kuinka samanlaisia me olemme, hän totesi.
Mitä eroja olisi voinut löytyä? Bisnes on sama, armeijat eivät harrasta organisaatiouudistuksia tuon tuosta, sotilaalliset uhkakuvat ja tekninen valmius eivät rakennu omista lähtökohdista, vaan toimintaympäristön mukaan, mikä Ruotsilla ja Suomella on kovin samanlainen.
Ruotsi ei ole kovin paljoa sotinut sen jälkeen, kun suomalaissotilaat hävisivät vahvuudesta. Sen sijaan Ruotsi on pystynyt rakentamaan mittavan sotateollisuuden. Kansainvälisiin operaatioihin konfliktialueella Ruotsin on uskottavuutensa säilyttämiseksi pakko osallistua, tosin tänään DN:ssä sivun kokoisella nimilistalla vaadittiin ruotsalaissotilaiden kotiinpaluuta Afganistanista.
Puolustusjärjestelmän ylläpito on kallista, Suomen suhteelliset puolustusmenot ovat EU:n kärkipäässä, Ruotsissakin yhteistyövaihtoehtojen pohtimiseen pakottavat rajalliset taloudelliset resurssit. Vahva oma puolustusjärjelmä ja liittouminen maiden kanssa, joilla ei ole vahvaa omaa sotateollisuutta, toisi myös uusia tilauksia Ruotsin teollisuudelle.
Mitenköhän Suomessa suhtaudutaan ajatukseen yhteisestä Itämerenlaivastosta? Mielikuvat Ruotsin armeijasta ovat kansan silmissä muodostuneet hiusverkoista, sukellusvenejahdeista ja JAS-Gripen lentokoneista. Samanlaisuus voisi yllättää suomalaisetkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti