Langennut enkeli

Hyvää Pääsiäistä!

Sanomalehdet ovat vielä hämmennyksissään, mikä heidän asemansa Internetin valtakaudella tulee olemaan. Ne joutuvat tekemään strategisia valintoja, satsatako nettilehteen ja antaa paperilehden hiljalleen hiipua, kehittääkö nettilehteä ja paperilehteä toisiaan tukeviksi, vai satsatako pelkästään painettuun sanaan, ja jättää netti muiden foorumiksi.

Dagens Nyheter näyttää valinneen tuon keskimmäisen vaihtoehdon. Paperilehteä täydentää netistä löytyvä lisämateriaali, toisaalta lehdessä on jatkuvasti artikkeleita, joita on helpompi löytää ja tutkia paperilta luettuna. Blogeihin DN:n suhtautuminen on kertakaikkisen positiivinen. Oma bloginikin löytyy silloin tällöin DN:n nettisivuilta, koska olen ilmoittanut blogini ping-listalle. DN:n ohjelma käy läpi ping-listalla olevat blogit ja poimii sieltä linkit lehden artikkeleihin ja muodostaa artikkelin rinnalle luettelon näistä blogeista. Lehden lukijoita palvelee myös kaikkien artikkeleiden löytyminen netistä vielä senkin jälkeen, kun itse lehti on jo kannettu paperikeräykseen, käytännössä koko lehti on netissä avoimesti luettavissa.

Eilisen päivän lehdessä kulttuurisivujen esseen Nedstörtad ängel aiheena oli psykiatri Ronald D Laingin elämäntyö. Mielenkiintoisen, varhaisten kiintymyssuhteiden merkitystä perusteellisesti selvittävän esseen perusteella Laingilla näyttäisi olleen merkittävä osa lapsen minäkäsityksen kehitystä koskevassa tutkimuksessa.

Tulla omaksi itsekseen on merkittävä asia, mutta jää niin monelta saavuttamatta. Jos lasta ei kohdata erillisenä tuntevana olentona, vaan hänen osanaan on toimia vanhempien jatkeena tai projektioiden kohteena, hän ei pysty piirtämään omia rajojaan ja puolustamaan niitä lähisuhteissaan aikuisenakaan.

Eilen illalla Inhimillisessä tekijässä Marja-Liisa Kirvesniemi kertoi, kuinka hän oli monta vuotta ohittanut omat tunteensa, ja osaltaan siksi sairastunut masennukseen. Tilanne, jossa hän koki selkeästi, että häntä loukataan, oli hänelle pian toisen lapsen syntymän jälkeen tehty sukupuolitesti. Viha ja loukkaantuminen paistoi vieläkin hänen olemuksestaan, ilmeisesti hän oli jollain tasolla myös puolustanut itseään tilanteessa.

Eilinen essee tarjosi kompaktin paketin lapsen varhaisen kehityksen merkityksestä aidon minuuden kehittymiselle:

Jos lapselle tärkeä hoitaja ei peilaa lapsen tunteita rehellisesti niin, että lapsi oppii tulkitsemaan itse omia tunteitaan, hänelle kehittyy ontologinen (perimmäinen?) turvattomuus, mikä merkitsee pysyvää pelkoa että oma minuus, oma identiteetti tuhoutuu tai katoaa toisten ihmisten lähellä.

Suojatakseen itseään yksilö kehittää itselleen valheellisen minuuden, joka peittää todellisen minuuden. Kun tuo valheellinen minä, joka on turvattomuuden synnyttämä, ottaa vallan ja alkaa ohjata yksilön suhdetta ympäröivään maailmaan, yksilö putoaa ehdolliseen olemassaoloon, mikä merkitsee elämää ilman elämäntunnetta. Ihminen joka elää aivan kuin hän eläisi, innostuu asioista aivan kuin hän innostuisi, mutta todellinen yhteys toisiin ihmisiin ja maailmaan on katkennut.

- Rakkaus jää ihmisen ulkopuolelle, ja viha ottaa sen paikan, sanoo Laing.

Marja-Liisa Kirvesniemi mainitsi eilisessä haastattelussa myös kiltteyden. Epäterve kiltteys, joka ei ole sama asia kuin hyväntahtoisuus vaan joka sisältää myös itsetuhoisen luopumisen omista tarpeistaan, on oikeasti vihaa. Se kohdistuu omaan itseen, mutta sitä sataa myös ympäristöön, harvoin, mutta silloin kaatamalla. Marja-Liisa Kirvesniemi pystyi tuntemaan rajua vihaa sukupuolitestin tekijöitä kohtaan, ja eilisen perusteella sitä näyttää riittävän vieläkin, vaikka tapahtumasta on aikaa kohta kaksikymmentä vuotta.

Oman valheellisen minän näkeminen, sen hyväksyminen ja purkaminen aikuisiässä vaatii vihan hyväksymistä. Miten kiltti ihminen tunnustaa tuntevansa vihaa omia lähimmäisiään kohtaan, niitä jotka ovat hyväksikäyttäneet hänen kiltteyttään ja tehneet hänestä pelivälineen omaan valheelliseen elämäänsä?

Sain kerran psykiatriystävältäni neuvon: "Muista, että se mikä ei purkaudu aggressiona ilmenee depressiona".