Tämän päivän Dagens Nyheter'in koko sunnuntaisivusto on omistettu kasvitieteilijä Carl von Linnéelle. Syynä on Linné-teemavuosi, koko Ruotsi juhlii Linnén syntymän 300-vuotismerkkipäivää. Tunnustan, että minulta koko suuri ruotsalainen kasvitieteilijä oli ennen tänne muuttoani mennyt ohi, täysin tuntematon suuruus. En ole joutunut kouluaikoinani keräämään kasveja, enkä edelleenkään osaa tunnistaa muita kuin kukkia ja puita. Kasvien luokituksista niiden lisääntymismekanismien mukaan muistaan joskus kansakoulussa olleen puhetta, mutta niistä ei ole jäänyt mieleen muuta kuin se hassu sana 'itiöemä'.
Ja kun koko sunnuntaisivusto oli omistettu Linnéelle, niin nyt sitten tiedän kuka hän oli. Hän muun muassa oli sitä mieltä, että Eeva ei ojentanut Aatamille omenaa, vaan banaanin. Hän myös itse onnistui ensimmäisenä kasvattamaan Euroopassa banaaneja, hän teki sen asuessaan Hollannissa. Pikaopas Linnén elämään sisältää myös otsikon sanonnan.
DN:n muotitoimitus on ilmeisesti myös tehnyt parhaansa ilmentääkseen Linnén elämäntyötä. Tulos ei ole kummoinen. Muotikuvissa esitellään kukallisia vaatteita, enimmäkseen leninkejä, sekä asusteita, kenkiä, laukkuja, ja jopa teekannu. Kuviin ovat päässeet Benetton ja Laura Ashley ja muutama muu. Ei minkäänlaista kasvitieteellistä näkökulmaa, eikä yritystäkään määrittää kukkakuosien lajeja. Lopuksi mietitään, olisiko Linné voinut pukeutua kukalliseen kuosiin. Itse olisin mielelläni nähnyt Linnén ajan muotia, ja miten luontoretkille varustauduttiin silloin. Vertailun vuoksi olisi voinut esitellä tämän ajan puutarha-alan työvaatetusta.
Ruokatoimituksen juttu on taas täysosuma. Graafinen asu niin täydellisesti Linnén hengen mukainen - ainakin tällaisen uusherännäisen näkökulmasta - ja hienosti valittuja ruokareseptejä, joissa kasvit ovat tärkeä mutta ei ainoa ainesosa. Reseptejä ei ole kuvitettu valmiiden annoksien kuvilla, vaan kuvituksena on vanhanaikaiset kasvitaulut. Näissä havainnollisissa opetustauluissa esitetään raaka-aineiden kuvat tieteellisine nimineen. Juustosalaattiin tulee mm. polkkajuuria, vaaleanpunaisia punajuuria, joita olenkin jo ehtinyt vahingossa ostaa tavallisten punajuurien sijasta. Mutta eikö polkkajuuri ole Beta vulkaris v. esculenta eikä pelkkä Beta vulgaris? Linné tietäisi, jos eläisi.
4 kommenttia:
Taas upeat kuvat yllä ja alla!
Linnén luokitukset on kyllä tuttuja koulusta.
Ole kuule onnellinen ettet ole joutunut herbaariota värkkäämään :). Minulla on vieläkin lapsuuden traumoja kesälomat pillanneista serkuista ja lomamatkalla auton perässä prässätyistä kasveista. Omasta pakollisiin opintoihin kuuluneen herbaarion keräämisestä ei sitten meinannut tulla yhtään mitään aikanaan :)
Telkusta tuli talvella 'Linne ja hänen apostolinsa' dokumenttisarja, joka oli varsin mielenkiintoinen. Olihan meidän oman puutarhakulttuurimme esi-isä, Pehr Kalm, yksi nuista apostoleista.
Kauniita kuvia sinulla täällä.
Noista tieteellisistä nimistä ja punajuuresta: biologisesti ei ole väärin kutsua punajuurta pelkällä lajinimellä Beta vulgaris, sillä siihen lajiinhan se kuuluu. Mutta koska laji on hyvin monimuotoinen, on toki hyvä olla tarkempi ja kertoa myös lajike (tms. variaatio, siitä lyhenne v. tai var.). (Omassa lähteessäni tosin väitetään punajuuren olevan var. conditiva, mutta nimisekamelska ei olisi ensimmäinen :)
Sivumennen sanoen, hyötykasvikurssi (osa biologian opintoja) opetti paljon mielenkiintoista knoppitietoa. Esimerkiksi punajuuri, sokerijuurikas ja lehtimangoldi kuuluvat samaan lajiin. Samoin nauris, rypsi ja kiinankaali ovat samaa lajia :) (Jalostus tekee ihmeitä.)
Tosiaan, olen minä kyllä saanut muuten kasveista ihan tarpeekseni maalaistalon lapsena. Ne harvennettavat lantturivit olivat ainakin kilometrin pituisia, muistoissani.
Jatkan nyt vielä ilokseni punajuurten erottelua. Siis tuo punajuuren yksi versio, jota kutsuin polkkajuureksi, on vaaleanpunainen, sellainen polkkaporsaan punainen, siksi siis v. esculenta eikä se tavallinen v. conditiva. Ja kiitos, kun suomensit, mitä tuo v. tarkoittaa:)
Lähetä kommentti