Eilen tuli harhailtua tässä blogissa juridiikan poluille, tänä aamuna eksyin vielä syvemmälle pykäläviidakkoon lehteä lukiessa, ja kun vielä vanha kollega kyseli työasioita, niin mitään kevyempää kirjoitettavaa ei vain tule mieleen.
Päivän Dagens Nyheter kirjoittaa isosti viime päivinä julkisuuteen tuodusta epäillystä sisäpiiritiedon väärinkäyttämisestä. Kaksi noin 35-vuotiasta finanssialalla, toinen Nordeassa ja toinen Cevianissa, työskentelevää miestä on tehnyt suuria voittoja osakekaupoilla, joissa heidän epäillään käyttäneen hyväkseen sisäpiiritietoa.
Finanssialalla käsitellään sisäpiiritietoja, samoin asianajotoimistoissa ja tietenkin asianomaisissa firmoissa. Yksityishenkilöiden osakekaupat kulkevat omaa tietään yksityistilien ja meklarifirmojen välillä, ja harvoin missään tutkitaan, olisiko kauppaan voinut vaikuttaa tieto, jota ei saisi käyttää. En ole varma, ymmärtävätkö edes kaikki järjestelyissä mukana olevat käsittelevänsä sisäpiiritietoa. Pankeissa ja sijoitusyhtiöissä yrityskaupan järjestely on prosessi, jossa siirretään vakuuksia, tehdään luottopäätöksiä, laaditaan ja tutkitaan kauppoihin liittyviä asiakirjoja. Mukana prosessissa on useita ihmisiä eri tehtävissä, usein myös eri yksiköissä firman sisällä.
Firmoissa pidetään yllä sisäpiirirekisteriä henkilöistä, jotka ovat asemansa puolesta sisäpiiritiedon äärellä. He eivät saa tehdä kauppaa yhtiön osakkeilla tietyn ajan sisällä ennen yrityksen tulostietojen tai muiden yhtiön osakkeiden kurssiin vaikuttavien tietojen julkistamista. Kielto koskee myös heidän lähipiiriään. Mutta miten rajoitetaan ja valvotaan sisäpiiritiedon käyttöä varsinaisen sisäpiirin ulkopuolella sekä samassa firmassa että pankeissa, finanssiyhtiöissä ja muualla yrityksen toimintaympäristössä?
Tässä tapauksessa epäillyt olivat töissä riskisijoitusyhtiössä ja pankissa. He olivat ajoittaneet osakekauppansa juuri ennen kuin jotain merkittävää alkoi tapahtua yhtiön ympärille, ja kaupat olivat tuoneet merkittäviä voittoja. Isoja kauppoja ei synny yhdessä yössä. Jo ennen ostotarjouksen tekemistä ostajakandidaatit hankkivat tietoa yrityksestä ja muista omistajista, asiakirjoja laaditaan ja rahoitusta hankitaan. Nytkin riskisijoitusyhtiön työntekijä on ollut aitiopaikalla näkemässä, mitä yhtiön sijoituskohteena olevien firmojen ympärillä tapahtuu.
Epäillyt miehet ovat parissa vuodessa hankkineet noin 85 miljoonaa kruunua, ostaneet luksusasuntoja ja remontoineet niitä, uudet autotkin oli hankittu. Mutta kaiken ylellisyyden ja onnistuneiden diilien keskellä on varauduttu myös pahimpaan. Toinen epäillyistä oli varmaan paljastumisen varalta alustavasti jo kaavaillut pikaista matkalle lähtöä. Hän oli piilottanut puoli miljoonaa kruunua lasten turvaistuimen pehmustuksiin. En ihaile rikollisuutta, mutta kieltämättä aika näppärä piilopaikka. Kerrankos sitä nostetaan turvaistuin autoon ja lähdetään reissuun. Jos sitten joutuisi pysäytetyksi matkalla, ei kai kukaan ryhdy repimään perheen pienokaista turvaistuimesta.
Sisäpiirikaupoilla tehdään valtavia voittoja, niistä syyttäminen ja etenkin tuomitseminen on erittäin harvinaista. Suomessa parista sisäpiirikaupasta epäillyt ovat ovelasti syyttäneet vaimojaan ajattelemattomista osakekaupoista. Kunhan ei vain tässäkin jutussa kävisi ilmi, että siellä turvaistuimessa oli tosiasiassa vaimon salainen rahakätkö, itse epäillyllä ei ollut aavistustakaan, että vaimo tällä tavalla säästää talousrahoista sukanvarteen ja on vielä sitonut setelit siisteiksi nipuiksi sveitsiläisen pankin kääreillä.
2 kommenttia:
Nuo pojat ovat toimineet ainakin moraalittomasti, lienevätkö peräti lainvastaisesti. Mielenkiintoista on kuitenkin, missä sisäpiiri lakkaa ja alkaa vapaan osakekaupan alue. Tiedän esimerkiksi verotarkastajien, talousrikostutkijoiden, taloustoimittajien erilaisten rekisteriviranomaisten jne. pohtivan omalta osaltaan suhdettaan sisäpiiriin ja kotirouviensa hinkua käydä joutoaikanaan osakekauppaa.
Niin, se sisäpiirin raja on liikkuva, ja kun saa haltuunsa osakekurssiin vaikuttavaa tietoa, jota pidetään salassa, niin pitäisi pidättäytyä kaupoista. Voin hyvin kuvitella tilanteen, että vaimo kotona tietokoneen ääressä tekee osto tai myyntitoimeksiannon osakkeista soittamatta miehelleen, että onko varmaa, ettei sulla nyt ole näitä firmoja koskevaa sisäpiiritietoa. Toisaalta puolison työnantajafirma ja jopa koko toimiala on helppo rajata pois, ettei käy niillä kauppaa. Talousrikostutkija ja verotarkastaja eivät saa paljastaa ulkopuoliselle edes minkä firman tilejä tutkivat, joten vaimoon ei kai voi ulottua sisäpiiriepäilyjä, ellei sitten todella olla väärillä teillä. Mutta esim. jos tutkii kartelliepäilyjä ja tekee itse kauppaa yhtiön osakkeilla, niin ollaan kyllä rajoilla.
Lähetä kommentti