- Kyllä aika tavaran nauttii, sanoi Hilma-mummoni eikä koskaan heittänyt mitään pois. Aina ei kuitenkaan pelkkä aika tehnyt selvää tavaroista, joskus asialla olivat hiiret, ja yritti äitinikin aina raivata tilaa aitoista, ullakoilta ja komeroista. Joku kumma magia vain aiheutti sen, että aina niitä poisheitettyjä tavaroita ryhdyttiin kaipaamaan pari viikkoa sen jälkeen, kun ne varastoissa vuosikausia käyttämättöminä maattuaan oli vihdoin heitetty pois. Oli siis järkevää olla varovainen siivousinnossaan. Vaan eipä ollut säilytystilakaan kortilla, niin kuin näissä kaupunkiasunnoissa.
Vähän samaa kuin mummoni rojuista ajattelen nykyisin vanhoista valokuvistani. Olemme räpsineet innokkaasti kuvia matkoillamme, ja nyt olen sitten sitkeästi kaivanut niitä kuvitukseksi tähän blogiin. Yleensä saan mielessäni rakennettua edes jonkinlaisen aasinsillan kuvan ja tekstin välille, aina se ei onnistu. Luonnollisestikin se aasinsilta on vain minun mielessäni, ei aavistustakaan kuinka moni lukija ylipäätänsä miettii niitä kuvia.
Samalla kun vanhoja kuvia on tullut selattua, on palannut myös mieleen monta muistelun arvoisa matkaa ja tilannetta. Olin esimerkiksi unohtanut, että kesällä 2003 teimme ystävien kanssa retken Porin jazziin. Kun nyt tarkemmin mietin, niin muistan, kuinka vaikea sieltä oli lähteä. Oli ollut kuuma kesäpäivä, kävelimme pois Kirjurinluodolta, soul jäi soimaan lämpimään iltaan, äänet loittonivat ja aurinko punertui. Kuin olisi ollut syvässä etelässä.
Valokuvatorstai on suorastaan muuttanut suhdettani valokuviin. Kun ensimmäisen kerran ryhdyin pohtimaan haastetta, niin enpä olisi arvannut, että tartun useampaankin koukkuun. Valokuvat, joilla ei sitä ennen ole ollut mitään arvoa mielessäni, ovatkin milloin minkäkin teeman ilmauksia, ja niiden sisällön näkee aivan uudella tavalla. Enkä ole ainut perheessä, joka näitä miettii. Eilen illalla minulle kotona huomautettiin, että miksi en vastannut eiliseen haasteeseen sillä toisella autokuvalla. Mutta kun se ei ole populaarikulttuuria vaan heimokulttuuria...
perjantai 11. toukokuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lähdössä
Grenoble syyskuussa Nyt ei vaan ehdi kirjoittaa, Tai ehtii kyllä, to do -listoja ja tekstiviestejä. Ei ehdi ajatella, vaikka päässä sur...
-
Välillä pitää käydä shoppailemassa, jotta tietäisi mitä taloudesta puuttuu. Erityisen hyvin piilevät tarpeensa saa selville Lidlin vaihtuvan...
-
Valokuvatorstain 100. haaste on jo keväällä esitetty kesämyrskyhaaste. Nämä pilvet olivat vaikuttavat, mutta myrsky ei hyökännyt päälle, va...
-
Viikon uutisia vaivasi yllätyksettömyys. Victorian kihlauksesta ei nyt sitten tarvitse kysyä joka haastattelussa, ja perheen nuoremmatkin si...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti