Virosta ei enää tänä viikonloppuna kuulunut mellakkauutisia. Kiistelty patsas seisoo nyt uudella paikalla, ja siihen on tyytyminen. Mutta toipuuko Viro tapahtuneesta? Pienellä maalla ei olisi varaa jakaa väestöä meihin ja muihin.
Olen joskus ihmetellyt Viron tylyä politiikkaa venäläisvähemmistöä kohtaan. Sillä voi olla historialliset juurensa, mutta yhteiskunnan toimivuutta sillä ei lisätä. Erityisesti tiukat kansalaisuuskriteerit ovat joissain tapauksissa yksilön kannalta kohtuuttomia. Yhden väestöryhmän jättäminen ilman kansalaisuutta merkitsee kyseisen ryhmän toiseutta. Heitä siedetään, mutta heitä ei toivota. Heidän odotetaan osallistuvan, mutta ei olevan osallisia.
Patsaan siirtäminen yöllä, poliisin ylimitoitettu voimankäyttö, paljon on vielä opittavaa naapurimaan nuorilla johtajilla. Tilanteen jälkihoidossa oli kuitenkin jo nähtävissä kansalaiskeskustelun ja jälkihoidon merkkejä, ehkä tapahtuneesta sittenkin lähti liikkeelle jonkinlainen itsetutkiskeluprosessi. Jos venäläisväestö ei tunne pääsevänsä osalliseksi Viron hyvinvoinnin lisääntymisestä, edessä on lisää ongelmia. Virollakin on edessä työvoimapula, kaikkia tarvitaan mukaan rakentamaan hyvinvointivaltiota.
Ehkä Viro kuitenkin säilytti kasvonsa, mutta Venäjä oli jo hyvin lähellä tehdä itsestään naurunalaisen. Suurvalta ei saanut estettyä kiltin näköisten teinien hulinointia ja eikä pystynyt suojelemaan pienen naapurimaan diplomaattista edustustoa. Mitä jos Suomessa toimisi vastaava nuorisoliitto, vaikka leikillisesti ajatellen hallitusta lähellä olevat Vanhas-nuoret? Jos suomalaisia sorretaan Ruotsissa tai suomensukuisia kansoja Venäjällä, Vanhas-nuoret saisivat vapaata koulusta ja lähtisivät hulinoimaan Kauppatorinrantaan tai Tehtaankadulle. Poliisi katselisi vierestä ja huolehtisi, että tiedotusvälineet pääsevät turvallisesti paikalle.
Positiivinen uutinen Venäjältä olikin, että he itsekin huomasivat, että tällä touhulla ei taida kansainvälinen arvostus nousta. Huomasivatkohan he senkin, että demokratioissa nuoriso osoittaa mieltään hallituksen toimia vastaan eikä sen puolesta? Mielenosoittaminen keinona ei kuulu vallanpitäjille, koska he voivat käyttää sitä valtaa mitä heillä on. Jos nuoriso olisi ollut sitä mieltä, että Venäjän hallitus ei toimi asiassa riittävän ripeästi, mielenosoitus olisi ollut paikallaan.
Muhammed-pilakuvien aikaan nähtiin myös kummallisia mielenosoituksia. Kansa ryntäsi kaduille maissa, joissa osoitetaan mieltä vain silloin, kun hallitus käskee. Skeptisyys iski myös joitain naisten mielenosoituksia katsoessa. Niissä oli jotenkin jostain muualta junaillun maku, eivät vakuuttaneet. Ei vakuuttanut Meikäläisten mielenosoitus Moskovassakaan, hyvä niin. Mutta jos Venäjällä naiset lähtevät barrikadeille, sitten huolestun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti