Joku sanoisi johdatukseksi, toinen kohtaloksi, kolmas synkronisiteetiksi ja loput onnelliseksi sattumaksi eilisessä postauksessa kuvaaamaani tutustumista Kikki Danielssoniin laivan karaokessa. Mietin itsekin ennen eilisen "Olet sitä mitä syöt"-ohjelman alkua, että mikä kumma minut saa kiinnostumaan näin paljon tämän menneiden vuosikymmenten tähden paino-ongelmista. Nyt sitten olen ollut raiteiltani ohjelman näkemisen jälkeen.Ohjelman alussa paljastui, että Kikki Danielsson sairastaa nivelreumaa, niin minäkin. Hänellä on lääkityksenä ns. TNF-alfa-salpaaja, niin minullakin. Hän on kärsinyt jatkuvasta väsymyksestä, niin minäkin. Hänellä on ongelmia ravintoaineiden imeytymisessä, niin minullakin. Hän syö vähän, niin minäkin. Hän syö pullaa kahvin kanssa, niin minäkin. Hän jättää helposti ruoan väliin, niin minäkin. Hänen on vaikea löytää sopivaa liikuntamuotoa. Luetteloa voisi jatkaa, suurin ero välillämme on ikä, hän on kymmenen vuotta vanhempi. Minulla ei ole ylipainoa, toistaiseksi.
Ravintoterapeutin ohjeet olivat minulle aivan uusia ja radikaaleja. Ei perunaa, tomaatteja, paprikaa, munakoisoa. Ei maitotuotteita, korkeintaan maustamatonta jugurttia. Ei punaista lihaa. Tilalle papuja, pähkinöitä, siemeniä, sellerimehua ja nokkoskeittoa, quinoaa ja tattaria.
Sairauteni on tällä hetkellä hyvin hallinnassa. En kärsi kivuista, ellen ryhdy harrastamaan extreme-lajeja, juokse tai tanssi. Ruokavalio ei koskaan tule riittämään ainoana hoitona, mutta jos jollain noinkin helpolla tavalla saisi elimistönsä balanssiin, niin pakko kokeilla. Kaikenlaisia ravinto-ohjeita olen kyllä kuullut ennenkin, mutta nyt ensimmäistä kertaa asia kolahti kohdallani niin, että olen oikeasti valmis lähtemään radikaalin muutoksen tielle.
On siis aloitettava uusi elämä. Onneksi en pelkää uusia makuja ja harrastan ruoanlaittoa. Keväällä on helppo löytää kaikenlaisia vihanneksia kaupan hyllyiltä. Eikä ruokavalioni tähän astikaan niin huono ole ollut, siinä on vain ollut liikaa haitallisia aineita. Kaikkein vaikeimmalta vaikuttaa, miten saa korvattua maitotuotteiden kalsiumin ja saa toisaalta riittävästi proteiineja. Innokkaana leipojana en myöskään ole valmis luopumaan leivästä.
Aikaisemmin kuulemistani ruokavalio-ohjeista on puuttunut systematiikka. Ei voi jättää tiettyjä ruoka-aineita pois, jos ei tiedä miten korvaa ne, kun muutenkin sairaus kuluttaa hivenainevarastoa. Taidan varata ajan ravintoterapeutille. Jos joku ravintoarvot hallitseva suunnittelisi parin viikon ruokalistan, niin sitä voi sitten jatkossa soveltaa ihan omin päin. Keittokirjojen selailu ja ruokaohjeiden keräily on onneksi mielipuuhaani, täytyy vain suunnata kiinnostuksensa uudelleen.
Lienee myös realistista varautua siihen mahdollisuuteen, että tuo dieetti ei tuo mitään uutta, ja lopetan sen parin kuukauden jälkeen. Mutta en voi jättää kokeilemattakaan, sen verran isosta asiasta on kyse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti