Monet televisio-ohjelmaformaatit on ostettu sekä Ruotsiin että Suomeen. Maajussille morsian tulee taas tänäkin kesänä keräämään isoja katsojamääriä molemmissa maissa, mikä kertonee agraariyhteiskunnan olevan vielä hyvässä muistissa, ja että yhteys maaseutuun on säilynyt vielä kaupungistumisen ajallakin.Yksi Ruotsissa hyvin toimiva formaatti, jota en ole vielä Suomessa nähnyt, on Lyxfällan, luksusloukku. Siinä yli varojensa elävien talous pannaan kuntoon velkaneuvojan avustuksella. Jotteivat ohjelman tekijät joutuisi mahdottoman tehtävän eteen, ohjelmaa ei kuvata maahanmuuttajalähiöissä, raha-asioistaan otteen menettäneet eivät ole työttömiä eikä sairaseläkkeellä, velat eivät myöskään ole takausvelkoja tai nurin menneestä yrityksestä lähtöisin.
Vahvasti karrikoituna luksusloukku syntyy, kun kartanoon tulee homeremontti, yrityksen kirjanpito jää rästiin tai avioero puolittaa tulot. Ensin näytetään valtava kasa laskuja ja kirjeitä kruununvoudilta, lasketaan kuinka monta katumaasturia ja venettä löytyy tiluksilta ja tehdään havainnollinen laskelma perheen rahankäytöstä. Kun sitten todetaan, että homma ei ole hallinnassa, menot ovat 5000 euroa ja tuloja on vain 3000 euroa, holtittomat taloudenpitäjät antavat ohjelman talousneuvojille valtakirjan tilanteen selvittämiseen ja asioiden hoitamiseen, tirauttavat vielä parit kyyneleetkin kameroille.
Talousneuvojat pistävät sitten töpinäksi. Rouvan merkkivaatteet ja kenkäkokoelma, jota Imelda Marcoskin olisi kadehtinut, kuskataan kirpputorille, vene myydään, auto vaihdetaan pienempään ja jopa perheen kolmansista stereoista tulee vaihtotavaraa. Näin saaduilla rahoilla maksetaan puolet syömäveloista, loput suoritetaan ottamalla pankkilaina, johon tehdään tulojen mukainen lyhennyssuunitelma. Perhe muuttaa hieman kulutustottumuksiaan ja ryhtyy taas maksamaan laskujaan.
Ohjelman lopussa talousneuvojat palaavat perheen luokse ihmettelemään ja ihailemaan, miten he todella ovat ottaneet itseään niskasta kiinni. Vanha valtakirja revitään ja perhe saa takaisin oman taloutensa hallinnan. Taas kyynelehditään. Kauniiksi lopuksi kunnostautuneita tuhlareita palkitaan etelänmatkalla, koska he ovat olleet niin ryhdikkäitä. Eli taas päästään elämään yli varojen, katsoja näkee jo mielessään kuinka Visaa taas vilautellaan aurinkorannalla.
Voisiko tällainen formaatti menestyä Suomessa? Kotitaloudet ovat velkaantuneet taas viime vuosina, ja ilmaisen etelänmatkan houkuttamina voisi löytyä ohjelmaan osallistujia. Toisaalta palaute voisi olla aika murskaavaa, kun sitä oikeaakin köyhyyttä on niin runsaasti. Tiettyä tirkistelyn tarvetta ohjelma tyydyttää, ja ehkä se myös lohduttaa niitä, jotka osaavat pitää raha-asiansa reilassa paljon pienemmillä kuukausituloilla. Että ei kaikki ole sitä miltä näyttää.
Itse näen ohjelmassa jotain ruotsalaiseen sosiaalidemokratiaan viittaavaa. Ruotsissa olet sopivan tavallinen, jos ajat Volvolla tai Saabilla, Bemari tai Mersu on taas pröystäilyä. Göran Persson rassukka sai kansan vihat päällensä, kun ryhtyi rakentamaan kartanotyylistä ökytaloa, ei sovi sosiaalidemokratiaan moinen omaisuutensa näyttäminen. Vaikka täällä on Wallenbergit, Bonnierit ja monet muut rikkaat omistajasuvut, jotka eivät pelkää näyttää varakkuuttaan, niin tavallisen kansan pitää elää vaatimattomasti.
ps. Käsitykseni ohjelmasta perustuu kolmeen osittain katsottuun jaksoon. Niillä lähes miljoonalla ruotsalaisella, jotka katsovat ohjelmaa viikoittain, on varmaan erilainen näkemys formaatista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti